Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen Alvar Ainutlaatuisen paikka on auki. Etsintäkuulutus kaipaa kuitenkin pientä päivitystä matkalla kertyneiden kokemusten valossa.

Ei ole mitään väliä, kuinka kohtaan Alvarin: baarissa, Tinderissä, sattumalta keskellä kirkasta päivää tai ystävien järjestämillä sokkotreffeillä. Elokuvamaisuudesta olen oppinut sen, että kun jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. Lavastaminen sikseen. Jos meillä on yhteisiä tuttuja, joku voi ehkä tarkistaa Alvarin taustat ja kertoa, että hänen nimensä todella on Alvar, että hän oikeasti asuu Espoossa ja ettei hänellä esimerkiksi ole kahta muuta tyttöystävää jo ennestään. Hän voi yhtä hyvin asua myös Vantaalla tai Iisalmessa, mutta olisi kiva bonus, jos hän puhuisi totta.

Ihan kamalan nuorena toivoin, että Alvarissa olisi Kotron "Sanovat sitä rakkaudeksi" -runoteoksen puhujan sielukkuutta, jota nykyään voisi luonnehtia myös alkoholismiksi ja narsismiksi. Pyyhitään tämä kohta pöytäkirjasta ja myönnetään, että olen saanut, mitä olen tilannut. Alvarilla ei ole vaikeasti hoidettavia addiktioita. Eikä hän ole ylidramaattinen, arvaamaton tai väkivaltainen. Rikosrekisteristä voidaan keskustella.

Alvar saattaa olla urheilija tai muusikko, mutta mielummin harrastaja kuin ammattilainen. En halua elää hänen työnsä ehdoilla. Jotain sellaista hän tekee, mistä nauttii. Partiota tai videopelien hakkaamista se ei ole. Alvar haluaa matkustella. Ja vaikka en ole missään määrin kiinnostunut Alvarin rahoista, hän ei onneksi ole niin pihi, että antaisi lomakohteen valinnassa merkitystä säästölle, jonka havaitsemiseen tarvitaan excel-taulukkoa. Sitäkään tyyppiä hän ei ole, joka tuntee elävänsä vain päästessään aamusurffille tai purkaessaan muovijätelauttaa Tyynellä valtamerellä syyskuusta seuraavaan toukokuuhun. Vaikka matkustaminen on ihanaa, kotiin on kiva palata. Kuten muumipappa, hänkin kokee, että suurin seikkailu käydään omalla kuistilla.

Alvar voi olla minua nuorempikin, jos hän on hurjan söpö. Hän on kypsä, mutta ei vakava. Poikamainen pilke säilyy hänen silmäkulmassaan. Alvar on viisaampi tai yhtä viisas kuin minä. Ainakin hän osaa jotain, mitä minä en osaa, esimerkiksi derivoida. En pääse mihinkään siitä, että on seksikästä, jos mies on hyvä matikassa. Akateemisuus on hyvä lähtökohta, muttei todellakaan välttämättömyys. Hän ei kuitenkaan koskaan kirjoittaisi "elämänkoululainen" mihinkään someprofiiliinsa. Insinöörikin menee kyllä vakaaseen harkintaan. Eikä hän kirjoita "enään" tai "kuullostaa" kahdella ällällä. Alvar on kunnianhimoinen ja määrätietoinen, kun sille päälle sattuu, mutta osaa myös nauttia suoraan sänkyyn woltitetusta smetanapizzasta ja Unelmienpoikamiesmaraton-sunnuntaista. Eikä hänen osaamisensa sängyssä rajoitu tietenkään siihen.

Alvar on seurustellut. Jos hän nimittäin ei tähän mennessä ole, voi siitä melkein päätellä jotain hänen sitoutumiskyvyttömyydestään, vaikka hän uskottelisi kuinka, että olen se, jota hän on koko elämänsä etsinyt. Hän voi olla kotoisin pohjoisesta, jolloin matkustamme sinne yhdessä jouluisin. Tai hän voi olla etelästä, jolloin näytämme toisillemme paikkoja, joista toinen ei vielä tiennyt. Jos hän on Turusta, voimme saman tien mennä naimisiin ja muuttaa puutaloon hänen kotikaupunkiinsa. Ihan Alvarin vuoksi toivoisin, että Ainutlaatuisten perhe olisi suuri ja ihastuttava. Mikä on sisaruksia parempaa? Alvar ei ole kuitenkaan itse valinnut sitä perhettä, johon on syntynyt vaan tärkeämpää on, että hän haluaa joskus oman.

Alvarille ei koskaan tarvitse esittää coolia tai epäkiinnostunutta, jottei häntä alkaisi ahdistaa. Alvar tuntee itsensä ja tietää, mitä haluaa. Nimittäin minut. Näen sen hänen katseestaan. Joskus täysin yllättäen hän kertookin sen. Esimerkiksi auton etupenkillä hän saattaa keskeyttää jonkin täysin tyhjänpäiväisen höpötykseni huokaamalla rakastavansa sitäkin, miten nyrpistin äsken nenää tai sitä, että minulla on "joku v***n askartelulaatikko!" Alvar tietää myös, että teen listoja aivan kaikesta ja että minulla oli lapsena marjapuuronpunainen virkattu kellarimyssy, joka laitettiin tärkeänä päähän, kun päästiin isin kanssa käymään kellarissa. Juuri tällaisia yksityiskohtia Alvar kertoo itsestäänkin. Hän pitää minua sylissä niin, etten mene hukkaan, ja hipsuttaa ihanasti. 

Alvar on hyvä keittiössä - onhan hänellä mielikuvitusta, uteliaisuutta ja itseluottamusta. Hän ei ole ruokavammainen vaan pitää chilistä ja valkosipulista, ymmärtää Lidlin lämpimän leipäosaston päälle eikä hoputa, kun haluan haistella suihkusaippuoita, jotta osaan valita juuri oikean, kun kerrankin olemme päätyneet suureen ostoskeskukseen. Saunomisestakin hän pitää. Ja viinistä. Hänen ei välttämättä tarvitse suhtautua intohimoisesti sienestämiseen, jouluun tai teatteriin, mutta hän lähtee silti hyväntuulisesti hymyillen mukaan metsästämään suppilovahveroita tai kirkkoon laulamaan Maa on niin kaunista, jos tietää sen olevan minulle tärkeää. Aliaksessa rökitämme kaikki!

Alvar on ehdottomasti sosiaalisesti taitava ja rakastettava. Hän heittäytyy ilolla päin elämää ja hänellä on paljon kavereita. Toisinaan he pyytävät minut mukaansa Kallio-kierrokselle tai heittelemään frisbeetä. Ihailen hänen luontaista johtajuuttaan ja huumorintajuaan. Saamme vaivatta toisemme nauramaan. Myös tunnelmallisesti valaistussa kodissamme on harvoin hiljaista. Kun yksi levy loppuu, laitetaan toinen soimaan. Ja yhdessä lauletaan, vaikka vaan autossa tai karaokessa.

Myös minun ystäväni, vanhempani ja veljeni pitävät Alvarista. Hänet voi ottaa mukaan Kiiminkibonanzaan ilman, että hänen pärjäämisestään tarvitsee huolehtia. Meillä on omat elämämme, mutta ne yhtyvät monessa kohdassa. Alvar haluaa jakaa kanssani mahdollisimman paljon asioita aamiaisista ja siivouspäivistä konsertteihin ja juhannuksiin. Eikä hänen nimensä välttämättä edes ole Alvar. Se voi aivan yhtä hyvin olla vaikka Bruno Mars tai melkein mikä tahansa muukin nimi. Paitsi tietysti Vesa. Ja vaikka hän on niin kuuma, etten aina hänen seurassaan pysty keskittymään elokuvaan, hän on myös paras ystäväni. Vaatimattomasti siistein tyyppi, jonka tiedän. 

Vasta hänen vuokseen tuntuu järkevältä tai hyvältä luopua vapaudesta. Joltain muulta kuin luopumiselta.

#Niinmuaki

Kun törmäsin muutama päivä sitten #metoo -kampanjaan, ylenkatsoin sitä, kuten lukuisia muitakin somekampanjoita. Vaikka tiesin aiheen koskettavan itseäni, ajattelin, etten halua tehdä näin ikävästä asiasta numeroa. En lähtisi mukaan moiseen vihaiseen huomiohuoraamiseen. Kampanjalle on helpompi naureskella, kuulostaahan se naisten ensimmäisen maailman ongelmalta: "harmi, kun olen niin hyvännäköinen, että kaikki haluavat mua". Vähättelyni taustalla vaikuttavat sama epäusko ja häpeä kuin seksuaalista häirintää kohdatessani: onko reaktioni liioiteltu tai olenko itse antanut ymmärtää jotain väärin? Vaikenemalla ahdistelusta suojelen itseäni, koska pelkään kantavani sen seuraukset.

Ensimmäisessä kesätyöpaikassani 15 vuotta vanhempi perheellinen esimies kosketteli ja ehdotteli sopimattomia heti ensimmäisestä työpäivästäni alkaen. Olin hirveän pettynyt, olinhan ensimmäistä kertaa hoitanut itselleni töitä enkä aikonut niistä luopua! Kun keräsin rohkeuteni ja osoitin, etten olisi leikissä mukana, hän suuttui ja haukkui työtaitoni päivittäin, antoi kurjimmat ja raskaimmat työvuorot poikkeuksetta minulle, soitteli vapaa-ajallani kertoakseen, ettei minusta ole mihinkään ja neuvoi hankkimaan vähemmän vastuullisen työn, levitti huhua osaamattomuudestani, puhui yliesimiehelleni minusta muiden kuullen "tapauksena" ja kirjoitti painajaismaisen kesän päätteeksi alhaisen työtodistuksen. 

Nielin itkua. Pukeuduin peittävämmin, vaikka esimieheni muistutti, että ihoa saisi näkyä. Häpesin niin paljon, etten uskaltanut kertoa vanhemmilleni tai poikaystävälleni. Kestin vain. Silmää lipevästi iskevät asiakkaat eivät olleet mitään häneen verrattuna. Ei heistä pitäisi edes puhua samassa lauseessa. Toivonkin, että kampanjan herättämässä tunnemyllerryksessä harmillinen, mutta sinänsä vaaraton tahdittomuus osattaisiin erottaa väkivaltaan rinnastuvasta välineellistämisestä. 

Seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit täyttyvät, kun tilanne alkaa tuntua häirinnän kohteesta uhkaavalta. On tietysti ikävää, että joku vastenmielisenä pitämäsi setämies intoutuu ehdottelemaan likaisia Lidlin leipäosastolla tai vielä ikävämpää, kun auton ikkuna rullataan alas ja huudetaan kovaäänisesti HUORA ylittäessäsi suojatietä. Olen molemmissa tilanteissa itsekin pahoittanut mieleni. Myös perseen puristelu tanssilattialla voi olla ällöttävää, mutta kohtauksesta on aika helppo poistua. Se ei ole samalla tavalla vahingollista kuin silloin, kun seksuaalista häirintää käyttää vallan välineenä henkilö, jolla oikeasti on valtaa.

Välittömän fyysisen uhan sijaan seksuaalinen ahdistelija saattaa olla niin kutsuttu portinvartija tai auktoriteetti, joka istuu niiden asioiden päällä, joita sinä tavoittelet, ja jolla ainakin on valtaa vaikuttaa elämäsi olosuhteisiin. Asetelman epätasa-arvoisuus tekee tilanteesta törkeän. Ahdistelu ilmenee kiristyksenä tai painostuksena, ja se voi vakavasti häiritä tai estää esimerkiksi töihin pääsemistä, työn tekemistä tai uralla etenemistä. #Metoo-kampanjan taustalla vaikuttaakin juuri Hollywood-näyttelijöiden protesti. Vaikutusvaltaista elokuvatuottajaa syytettiin siitä, että tämä käytti valta-asemaansa väärin ja ahdisteli seksuaalisesti useita eturivin näyttelijöitä - jopa raiskasi yhden. Tuottaja sai potkut perustamastaan yhtiöstä valtavan mediahuomion saattelemana. Keskustelun kiehuessa näyttelijä Alyssa Milano kehotti seksuaalista häirintää kohdanneita naisia kirjoittamaan "#metoo" Twitterstatukseensa, jotta ongelman laajuus tulisi ymmärretyksi. 

Vastavalmistunut opiskelukaverini teki opettajan sijaisuuksia, kun eräs hänen sijaistamansa eläkeikää lähestyvä opettaja ehdotti kahvilla käymistä. Hän kertoi jäävänsä pian eläkkeelle. Hän voisi suositella opiskelukaveriani seuraajakseen. Kiinnostuneena ja otettuna opiskelukaverini luuli ammattitaitonsa puhuneen puolestaan, kunnes eläköityvä opettaja jatkoi, ettei hänen puolisonsa ymmärrä, mutta sinä taas kun olet niin nuori ja kaunis niin voitaisiin tavata vapaa-ajalla ja vaikka mennä yhdessä johonkin hotelliin. Kun tyrmistynyt opiskelukaverini torjui ehdotuksen, sijaisuudet loppuivat. 

Äidinkielenopettajana en ylläty, että #metoo on tullut monella tavoin ymmärretyksi ja herättänyt siksi muutakin kuin innostusta tasa-arvon edistämiseen. Onhan ihmisten (luetun)ymmärtäminen heikentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Naisten seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja ei ole maahanmuuttajien huhutusta raiskauspiikistä johtuva kampanja, eikä se ole miesten lynkkauskampanja. Kaikki miehet eivät alista naisia. Työurallani ja elämässäni olen tavannut paljon enemmän mukavia, kunnioittavia ja kannustavia miehiä, jotka parhaimmillaan ovat puolustaneetkin minua ahdistelijoita vastaan. 

Opiskeluvuosinani työskentelin pikaruokaravintolassa yksin myöhään illalla. Eräs asiakas saapui työpaikalleni kuukausien ajan elellen harhoissaan välillemme kehkeytyneestä rakkaussuhteesta. Tilanne kärjistyi piinaavaksi, kun hän alkoi seurata minua, oli selvittänyt kotiosoitteeni ja työvuoroni ja uhkaili minua ja poikaystävääni onnettomuudella, jonka pystyi kuvailemaan karmivan tarkasti. Kun en uskaltanut enää kävellä töihin tai sieltä kotiin, otin poliisiin yhteyttä. Poliisi sanoi voivansa asettaa lähestymiskiellon (miehellä oli entuudestaan jo yksi), mutta totesi, että konkreettista hyötyä siitä ei olisi. Silloinen esimieheni oli huolissaan turvallisuudestani ja terveydestäni ja otti ongelman vakavasti. Kun ahdistelija seuraavan kerran saapui, oli esimieheni kookkaine ystävineen vastassa. He pelottelivat miehen tiehensä samoilla aseilla, joita hän oli käyttänyt minuun. 

"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Kampanjaa vähättelevät, vastustavat ja siitä suuttuvat kovaäänisimmin ne, jotka jollain tapaa tunnistavat kritiikin kohteesta itsensä. He, jotka säikähtävät sitä, etteivät uhrit suostukaan vaikenemaan ja ottamaan häpeää kantaakseen, kuten on totuttu. Toki miehet myös osittain aiheellisesti pelkäävät leimautuvansa seksuaalisiksi ahdistelijoiksi pelkän ulkonäön kommentoimisen, pitkän katseen tai pienen viattoman flirtin johdosta. Osa naisista epäilemättä hyödyntääkin häirintäkorttia valtaa, huomiota tai muuta etua saadakseen. Some pursuaa ihmettelyä siitä, uskaltaako naista enää ollenkaan lähestyä, pyytää edes kahville saamatta syytöstä ahdistelusta. Niinpä. Naisilta todellakin edellytetään nyt suhteellisuudentajua! 

Mutta hei mies, älä sinäkään heittäydy aivottomaksi marttyyriksi. Sopivan ja sopimattoman välinen raja voi joissain tilanteissa tuntua häilyvältä, mutta viimeistään kun sinulle kerrotaan, että olet ylittänyt sen ja että käytöksesi on ahdistavaa tai loukkaavaa, lopeta. Älä ainakaan suutuksissasi rupea kostamaan. Puhumattakaan siitä, että täysin tietoisesti vaatisit seksiä sinuun riippuvuussuhteessa olevalta ihmiseltä. Rautalangasta väännettynä: jos esimerkiksi jonkun teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ehdotat jollekin saunomista, ja hän kieltäytyy, älä anna sen vaikuttaa arvioosi hänen kyvyistään näyttelijänä. 

Miehet ovat tervetulleita omien häirintäkokemustensa kanssa saman hashtagin alle. Mieheen kohdistuva seksuaalinen häirintä yksittäistapauksen tasolla on ihan yhtä törkeä. Kampanjan pääasiallisena kohderyhmänä ovat naiset yksinkertaisesti siitä syystä, että naisten seksuaalinen häirintä on varsin laaja ongelma. Pelkästään lähipiiriäsi haastattelemalla selviää, että naiset kokevat seksuaalista häirintää moninkertaisesti miehiin verrattuna, kokeile vaikka.

Murtumisia

Meinasin jo välillä kirjoittaa onnesta, mutta en uskaltanut. Oppii varovaisemmaksi, kun rakkauselämä muistuttaa laskeutumista toistuvasti syöksykierteellä ja hampaat edellä asvalttiin.

Parvekkeen ovenkahvakin murtuu käteeni. Se tuntuu vertauskuvalta. Käykö niin kaikelle, mihin kosken? - Are you kidding me?! kysyn parvekkeen ovenkahvalta, joka nyt kuitenkin on olevinaan jotakin ei-niin-murtuvaa metallinomaista ainetta.

Kun törmään häneen bussipysäkillä, käännyn vaistomaisesti pois, kuten me loukkaantuneet 14-vuotiaat teemme. Hän ihmettelee, olenko muuttanut, kun mulla ei koskaan ole valoja päällä. Yhtäkkiä hän sanoo jotain ja välttelee katsettani. En saa sanoista selvää, mutta jotenkin tärkeältä se vaikuttaa, joten vähän liian innokkaana pyydän häntä toistamaan.

- Niin että sun bussi tuli.

Mun sydäntä sydäntä särkee-ee laulaa Erin ei yhtään liian dramaattisesti kuulokkeissani, kun kyynelten sumentama Sturenkatu liukuu ohitseni. Osuvasti sydämeni päällä tykyttää vasta tikattu leikkaushaava, jotta rinnan repeäminen ei välttämättä jää pelkästään metaforaksi. Kipu ja polte kuuluvat niin oleellisesti asiaan, että menee sekaisin, aiheutuvatko ne tikeistä vai luopumisesta.

Onpas herkullinen itsenäinen pasta, äiti kannustaa, kun olen onnistunut tekemään ruokaa ja lähettämään siitä kuvan perheelleni elonmerkiksi.
Näytät hyvältä, ystävät valehtelevat, kun olen itkenyt kaksi vuorokautta pimeässä huoneessa pystymättä nousemaan sängystä. Tuovat suklaata. Muistuttavat, että olen selvinnyt pahemmastakin. Tietävät jonkun kivan, jonka kanssa pitäisi lähteä treffeille. Sanot vaan heti, kun jaksat.
Ihmettelen, miten ystäväni ovat vielä siinä. Juuri kun olen aikeissa epäillä, etten ole kovinkaan rakastettava, he ovat siinä. Tunnen siitä syvää onnea.

Elämä jatkuu, se on pahinta.

Haluaisi vain juuri ne yhdet tietyt sopivasti lihaksikkaat käsivarret ympärilleen. Haluaisi juuri ne hänen käyttämänsä lempinimet, Toukan ja Mymmelinkin, vaikka siitä ei aiemmin pitänyt. Ei haluaisi hyvästellä hänen perhettään ja hänen ystäviään. Eikä syödä kenenkään muun tekemää munakasta vuoteessa. Haluaisi hänen luentonsa Star Warsista, vaikkei niistä elokuvista välitäkään. Haluaisi hänen äänensä ja hänen tuoksunsa. Haluaisi sen tuoksun, joka ottaa vastaan hänen eteisessään, niin että tuntee tulleensa kotiin. Haluaisi hänet sohvalle liikuttumaan uskomattomalla voimalla, kun Venäjältä adoptoitu mies vihdoin tapaa ensi kertaa kauan kadoksissa olleen siskonsa. Haluaisi olla hänen parinsa Aliaksessa. Olisi halunnut olla hänen parinsa.

Osaako joku muu jossain piiloutua yhtä hellyyttävästi viltin alle hetkellä, jolla pitäisi alkaa pakkaamaan?

Että jostain ihmisestä voi tulla se tärkein. Ja että silti juuri häntä ei saa pitää.