Monday, May 25, 2009

Happy happy joy joy

Omassa nahassa olo voi tulla tosi tukalaksi, sitä en muistanutkaan. Yksi poika kuitenkin kirjoitti: "Ää meikä tykkää Anna tosta että nää elät aina nii täysillä joskus <3" Sitä parempaa lohdutusta en ole ikinä kuullut. Sen kanssa oli hyvä mennä nukkumaan.

Työnantajani halusi tukea osaltaan mokailujeni ehkäisemistä lätkimällä minulle koko viikon töitä ilman ainoatakaan vapaapäivää. Kannatetaan. Mitä vähemmän kerkeän ajatella ja toimia, sen parempi.

Oli kiva kun Espa ja pojat olivat odottamassa, kun pääsin töistä. Minulle on aika harvinaista herkkua nautiskella kiireettömästä olemisesta ja jäätelöstä auringonpaisteisella terassilla. Poikiakin huvitti. Olivat rohkaisevia. Eivät lyöneet lyötyä. Paitsi ulkonäköpaineidenluoja Kiffe vähän.
Hätäiltiin helluntain lähestymisestä. Tulevaa sunnuntaita silmällä pitäen olin mukava todella todella söpölle pojalle. Se oli ehkä neljätoista. Meidän henkiset iät saattaisivat hyvinkin kohdata siis. Ehkä se pitelis mun tukkaa kun seuraavan kerran makaan vessan lattialla pää roskiksessa. Eivätkö neljätoistavuotiaat sitä tee?

Ensiksi suunnittelin ryhdistäytyväni ja kirjoittavani esseen narratologiasta, mutta en taida saada selkää nyt niin suoraan, että voisin sanoa mistään yhtään mitään. Siispä vertaistukiryhmä kokoontuu: sauna, saunasidukka ja viiltävä Closer eli Clivea ja Judea, joiden rinnalla kaikki tuntemamme miespuoliset henkilöt voivat lentää ilman happilaitetta avaruuteen viettämään helluntaitaan ja mielellään ihan kaikkia muitakin tulevia päiviä.

Sunday, May 24, 2009

Oman elämänsä sankari

Annan teiniritsailu-ilta syntyy seuraavista aineksista:

3 lasillista Casal Garciaa
2 hanalonkeroa
1 fisu (VIRHE, AINA VIRHE, OPI JO OPI JO!)
Asiatonta jostain käsittämättömästä aivojen mutkasta kumpuavaa vaatimista, huutoa ja itkupotkuraivaria oman maun mukaan
Purkillinen pahaa oloa
4 kauhallista kyyneliä
1 suututettu ihana poika
Hyppysellinen vessan lattialla äxänä makoilua
15 dl oksennusta
Ripaus apuun hälytettyjen ystävien ja henkilökunnan riesana oloa
44 kg paikasta toiseen siirreltyä velttoa tiedotonta lihaa

Lopuksi päälle ripotellaan lentäminen sylistä pää edellä asfalttiin, aivotäräys, kuhmu, tajun menettäminen, ensiapukurssin käynyt ohikulkija ja puhelimen hukkaaminen.

Nautitaan kylmänä. Maustetaan muistinmenetyksellä. Tarjoillaan mielellään sellaisen pikkuveljen kanssa, joka on haltuunsa ottamallaan puhelimella soittanut kaikki puhelinluettelosi pojat läpi koettaen saada itselleen kyytiä neljän aikaan yöllä. Esimerkiksi kaikille exille, jotka ovat nukkuneet tässä vaiheessa jo rakkaiden uusien tyttöystäviensä vieressä eivätkä juurikaan siksi ole vastanneet eivätkä juurikaan siksi ole tietoisia siitä kuka puhelimen toisessa päässä oikeasti on ollut ja millä asioin.

Nää vapaaviikonloput eivät siis olleetkaan meikäläistä varten. Paljon kerkeää saada aikaan, jos on Anna. Nyt tais rysähtää uudenvuodenlupauskin rikki. Harmi. Kyllähän tätä aikuisuutta kestikin jo melkein viisi kuukautta. Koska oppis? Sitten kun lakkaa naurattamasta?
Onneksi sitä ei ole mokailujensa kanssa yksin. Todettiin puhelimessa juuri Essin kanssa, että ollaan ihan liian viisaita ja ihania tähän elämään.

Saturday, May 23, 2009

Slap in the face

Valehtelisin jos väittäisin, ettei yhtään olis.

Mitäs menin uhoamaan. En muistanu, että tää Kemi oli sellainen paikka, jossa kuulee kaikenmaailman muiden asioita, joista ei haluaisi tietää mitään. Mutta ei en arvostele, on se hyvä olla kuitenkin toiminnan mies.

Nyt siemailen isoveljeni Tuun luottovalkkaria Casal Garciaa (kirjoitinko oikein? en jaksa tarkistaa pullon kyljestä) ja ajattelin, että sitä voisi ehkä ottaa isommallakin kädellä tänään. Koodissa on sentään Tuomari Nurmio. Ja lämppärinä Kuuradio. Isi ja äiti ulkoiluttaa mua siellä ja kohta on jo ehkä hyvä fiiwis.

Thursday, May 21, 2009

Kaupunkisinfonia

-Tänään saattaa käsi täristä, ilmoitin aamulla ja luulin hajoavani tähän päivään. Ah kuinka väärässä olin.

Todella epävakaista. Ensin tihkusi vettä. Sitten aurinko paahtoi ja tuli kuuma. Lopulta taivas repesi ja sisällä vaunussa riemu. Ukkonen jylisi ja salamat välkkyivät. Sade piiskasi maata ja vaunun kattoa ja tunnelmoitiin työkavereiden kanssa katoksen alla. Tavallisesti niin hillityt ihmiset säntäilivät. Tätä oli odotettu. Sateen edellä on sellainen viileätuulinen tumma hetki. Sitä rakastetaan.

Kirjoitin mielessäni monen monta säettä, mutten pysty muistamaan niistä enää yhtäkään.

Jose Gonzalesin näppäily sopii tähän täydellisesti. Päivän tunnelma pirskahtelee minussa enkä millään malta mennä nukkumaan. Tiedän, että pitäisi. Menen seitsemäksi töihin katsomaan kun kaupunki herää ja yksinäiset viluiset ihmiset vaeltavat ensitöikseen lämpöisen kahvikupposen ääreen.

Oman vaellukseni teen viimeviikkoihin ja niiden tapahtumiin. Miten olen saanut tämän elämän?
Minulla on hyviä ihmisiä ympärillä. Tänään tapasin useita. Olen heistä onnellinen.

Kaikenlaista sitä...
Tarkoitan että kaikkialle sitä voikaan kulkeutua. Yhdeltä toiselle. Yhdestä toiseksi. Olen nauttinut kyydistä, mutta tähän voisi pysähtyä pitemmäksi aikaa fiilistelemään maisemaa. Päämäärättömyyttä.

Leijuttaa. Huomenna äiti hakee tyttärensä kotiin ja alkaa ensimmäinen vapaaviikonloppuni vietto. Ihanaa kotikotia luvassa: kissa saa ainakin sata suukkoa. Saa sataa vaikka puukkoja. Minä tartun kahvaan!

Sunday, May 17, 2009

Pikku-julmuri

Huis hais ja tuli puhdasta. Koti tuoksuu männylle, sitrushedelmille ja raikkaille asioille. Kyllä nyt kelpaisi Alexanderinkin asettua tänne asumaan.

Mutta vielä mitä! Hullu kärpänen ehti ensin.
Se on yksi tuulettamisen huono puoli. Minä ja ötökät ei vaan sovita saman katon alle. Pelkään pienten hyönteisen aivojen arvaamattomia metkuja. En pysty riistämään niiltä elämää ja voin pahoin katsellessani kun kärpänen sätkii lasia vasten ihana näkymä edessään hinguten kaihoisasti ulos, muttei ymmärrä hypätä ilmavirran vietäväksi.

Tiedän tunteen, olen sätkinyt ikkunaa vasten itsekin. Ongelma ratkeaa vasta, kun tajuaa, että tässä on tämä lasi välissä. Sen takaa on tultava pois. Sitä ei aina huomaa, sen läpi kun voi kuitenkin nähdä.


Olen alkanut taas uskoa horoskooppeihin. Niihin tuntuu olevan tuplasti enemmän luottamista kuin omaan harkintakykyyni. En tiedä ovatko asiat, joita näen, oikeasti siellä vai haluaisinko niiden vain olevan? En tiedä muistanko asioita, jotka tapahtuivat vai asioita, jotka keksin? Ainakin tuntuu joltain, se ei voi olla huono, koska - jos ei muuta - se on saanut minut kirjoittamaan. Kaiken aikaa, kaikkialla ja kaikkialle.

Parempi katsoa kuin katua. Mitä sekin tarkoittaa? Katsoa niin kuin odottaa vielä vai katsoa niin kuin yrittää nyt?!

Saturday, May 16, 2009

Sydän hiljentäkää!

Kesä tunkeutuu ikkunasta sisään. Se on vallannut parvekkeeni. Ympärillä pelkkää laulua.
Sisällä kipeys, kuin joku viiltäisi tähtikuvioita vatsan sisuskumiin. Toivon, että olen tehty kestämään.
Mikä vastakkainasettelu; aika repivä. Ja silti ikinä kesä ei ole tuntunut näin hyvältä.
Ikinä ei ole tuntunut näin.

Eilinen oli mukava, kepeä. Tuiran itärannalla soi yössä kitara ja kaksi Annaa, kunnes pojat eivät enää jaksaneet kuunnella. Juostiin kilpaakin. Papu voitti. Minulla oli huonot kengät.

Olen huono häviäjä.

Aamulla neljä viinittelijää heräsi valoon Tuiran läntiseltä rannalta. Kollektiivisuus on parasta. Ihania ystäviä - kaikilla joku trauma, mutta silti hyvää elämää. Ja hyvä auto-hetki Veikon kanssa. Aika pysähtyi ja olis voinut vaikka itkeä.
Tähän ei sitte liittynyt mitään seksuaalisia konnotaatioita. Kukaan ei lyönyt hikistä kättä auton huuruiseen ikkunaan, ei. On vain parasta, että on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä ja helppo olla. Puhua mistä vaan tai olla vaikka vain hiljaa. Ja jotka tuntuvat välittävän siitä miten oikeasti menee ja olevan aina sopivasti huolissaan.

Opettelen sun säännöt ja koetan
niillä pelata
Tahdon olla vapaa
en tätä enää kelata
Juosta sisään kesään
suudella ja relata

Monday, May 11, 2009

Viimeiset sanat tunnistaa siitä, ettei niitä koskaan huudeta...

sanoo Terhi Kokkonen ja on oikeassa. Enää ei jaksa huutaa. Enää ei jaksa olla vihainen ja syyttää. Pettymyskin tuntuu helpoimmalta niellä. Koska muulloin ihminen valitsee jotain vain siksi, että se on helppoa? Ei rakastuessaan ainakaan! Helppo on harvoin mielekästä, mutta erotessa ihminen on lamaantuneimmillaan. Helppo on voimattoman valinta.

Lopun tunnistaa siitä, kun näennäisen vilpittömästi voi katsoa toista silmiin ja toivoa tälle kaikkea hyvää. Onnea. Näennäisen siksi, että todellisuudessa tämä onni ei missään nimessä pidä sisällään uutta rakkautta.

Sain pitää Tero-nallen. Tarjouduin kyllä itkuani nieleskellen luovuttamaan sen takaisin juurilleen, mutta ainakin toistaiseksi toinen päätyi olemaan sitä mieltä, että minulle se on kaikkein rakkain. Ehkä se ei vaan raaskinut viedä Teroa, nähdä patojen avautuvan, ehkä voimattomien valinnat ovat senkin mieleen. Tai ehkä toinen on vaan hyvä ja kiltti, ja tiesinhän minä sen - ei sellainen poika voi olla paha, joka rakastaa jäätelöä.

If it be your will
That I speak no more
And my voice be still
As it was before
I will speak no more
I shall abide until
I am spoken for
If it be your will

If it be your will
That there is a voice
From this broken hill
I will sing to you
From this broken hill
All your praises they shall ring
If it be your will
To let me sing

(Leonard Cohen - If it be your will) <3

Illalla mietin (lue: kolmen jälkeen yöllä kun vielä pyörin hereillä sängyssäni) pitäisikö toinen tyynyistä ottaa pois. Saako ylimääräinen tyyny sängyn tuntumaan täydemmältä vai tyhjemmältä?

Päädyn valinnoissani voimattomien vaihtoehtoihin, koska olen nukkunut järjettömän huonosti ja vähän. Venäjä valvottaa, kevät ja levottomuus. Kolmen viimeisen vuorokauden aikana Pietarissa nukuin seitsemän tuntia. Siis yhteensä. Alcoenergyn douppaaminen alkaa potkia takaisin. Lisäksi teen lähes kymmenen tunnin päiviä töissä j o k a i k i n e n p ä i v ä, mistä toisaalta olen kiitollinen, sillä se estää minua joutumasta itkuisena valokuvien ääreen tai kuuntelemaan niitä levyjä, joita ei pitäisi.

Kun Elisa soitti ja kysyi missä olen, vastasin, että kotona. Sitten tajusin, että olen töissä.

Sunday, May 10, 2009

я счастливый

Kevät puristaa rintaa. Joskus voi tapahtua jotakin niin hienoa, että se tuntuu melkeen pahalta, melkeen sattuu. Minulle tapahtui Pietari. Ja koska kuulostan just tosi kornilta, en ehkä erittele ja halvenna mitään tässä tän enempää. Koko reissu oli vaan pelkkää hyvää ja mää ihan sanaton sen edessä.

Ei huoleta eikä sureta. Vaikka se mitä tapahtuu Pietarissa onkin jäävinään Pietariin, se on oikeasti ihan mulla tässä. Mukana.

Ennen sitä tapahtui kans. Vappuero. Siitäkään en ole välittänyt puhua enempiä. Olen yksin ja vappaata riistaa nyt ja aina tästä etteenpäin, koska siis parisuhteethan on ihan мошенничество eli fuulaa. не спасибо. Ei kiitos. Uholla kohti kesää ja seikkailua, jota sanotaan elämäksi. Haa. Siirappista yötä vaan!

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...