Tuesday, May 15, 2007

viimeinen pisara ei ole liikaa vaan liian vähän

Tänään satoi niin rankasti, että tuulilasinpyyhkimet ei meinnanneet mahtaa mitään. Kävin Lindan kanssa Haaparannalla kaupoissa ja Torniossa koitettiin ettiä kauppoja, mutta ei löydetty. Mistä ne ihmiset ostaa niitten vaatteet? Ai jostain muualta? Niinno ilimeisesti.

Mulla on Johanna Sinisalon Lasisilmä nyt loppusuoralla, se on Jyväskylän kirjallisuuen pääsykoekirjana. Ihan luettava, mutta armotta kopio Saippuaprinssi-leffasta. Kirjojen lukeminen on täyttänyt mun elämän viimepäivinä tai -viikkoina. Siitä on tullut henki ja elämä. Toinen henki ja elämä saapuu huomenna ja viipyy viisi päivää. Viisi ihanan ihanaa päivää. Jotka ei lopu ikinä. Niihä?

Helatorstaina vien hengen ja elämän katsomaan karhuja Ranuan eläinpuistoon ja villisikoja ja korppia. Se väitti ettei siellä voi olla jääkarhua!! Ha, minähän sinulle jääkarhut näytän.

Tein opiskelutöistäni koostuvan sähköisen portfolion valmiiksi eilen. En vaan osannu lähettää sitä kansiota, tai oisinhan mää osannu, mutta kun siihen tuli lukemaan kokoajan, että FAILED.

Täytyy yrittää lisää.

Onko helatorstai sama kun helluntai? Se, millon piti olla hellu tai sitten sitä ei saa koko kesänä. Noni oon kerranki pelannu korttini oikein! :D

Sunday, May 13, 2007

No nyt kävi näin.

Siperia opettaa:

* Hyvistä verkostoista on ihan konkreettista hyötyä sillon kun lähtee parille sitskulle ja neljäs onki yhtäkkiä aivan liikaa ja siitä seuraa kokoyön oksennussessio. Tuli vaan mieleen. Tämä siis ei tapahtunut minulle eilen.

* Lauantai-iltana pitäis muistaa laittaa aina puhelin kiinni jos haluaa olla vaan kotona ja nukkuakin. Ku jos ne ei soita, että mikset oo keitolaaaaaaa synttäripäivänäää niin ne soittaa kyytiä. Tämä siis ei tapahtunut Joonakselle eilen.

Eilen oli jännittävä kansallisia tunteita herättävä päivä. Meidän kisastudion miespuoliset edustajat puhkesivat kyyneliin kun Mikko Koivu ratkaisi pelin. Mää annoin kyllä kaiken arvostukseni Hentuselle ja Lehtoselle. Mun oli viimisessä erässä pakko lähtä aina Suomen alivoiman aikana pois toiseen huoneeseen kun mun pää ei yksinkertasesti kestä sitä jännitystä. Sitte mietin sitäki, että kun ne kisat on siellä Moskovassa missä muutenkaan ei ehkä uskaltais naamaansa näyttää, niin miten sitte kun ne suomifanit on poistunu sieltä hallista, onkohan tullu kirveestä?

Tykkäsin euroviisuissa Ranskasta ja tietenki Ruotsin Arkista. Kumpikaan ei pärjänny. Vieläki soi päässä You see baby i'm the worrying kind. Sen voittajan biisistä ei jääny mitään mieleen, kai se oli joku ihan yhdentekevä sitten.

Tänään lepoa ja finaali. Mikko oli aiheuttaa kohtauksen soittamalla, että haluanko huonoja uutisia. TUTUM ja sitten lakkasi sydän lyömästä...
- ÄLÄ SANO ETTÄ SÄÄ ET TUU!
Tulee se keskiviikkona. Se ei vaan saanu kuntsaria ampumisista. viuh ja huoh. Ihanaa. Se tulee. Se rakkain. <3

Wednesday, May 09, 2007

"ei selviä pääsykoeaineistosta?" Ihan oikeesti?!!?!?!!!

Ei pitäis kattoa Greyn anatomiaa, jos ja kun siitä tulee vaan paha mieli. Ohjusmieskin kielsi eilisen hysteerisen puhelun jälkeen. Oikeastaan se tais kieltää jo aikaisemmankin hysteerisen puhelun jälkeen, mutta en uskonu.

- Onko sulla joku..hätänä?
- On...tai...eii..tai..mää katoin Greyn anatomian justiinsa!
- Aaa.. (se ymmärs yskän heti) (ku semmonen se on..)

Mua pelottaa tommonen, että niiden ihmisten henki on niitten toisten ihmisten varassa. Ja ne toiset ihmisetki on vaan ihmisiä ja se on niille vaan työtä. Joku kuolee leikkauksessa ehkä sen takia, että sillä kirurgilla on rakkaushuolia niin sitä ei se leikkaus oikeestaan paljon kiinnosta tai se ei keskity siihen, kun se miettii sitä mitä se syö kun se pääsee töistä, pitääkö käyä kaupassa? Mua pelottaa se kun ne joutuu lopettamaan sen koiran, kun sille tulee aivohalvaus, koska siitä tulee mieleen Jellona. Ja mua pelottaa se, että jo vaikeasta leikkauksesta selvinny ihana ja onnellinen Denny saa yhtäkkiä parissa sekunnissa aivoihin kerkeävän veritukoksen ja kuolee. Vaikka se oli jonkun rakas. Että joku on menossa naimisiin ja tunnin päästä sitä viedään ruumishuoneelle.

Ohjusmiehenkin onneksi se sarja jäi nyt tauolle vähäksi aikaa.
Minun harmikseni ohjusmies pääsee tauolle vasta viikon päästä. Mutta toisaalta kuitenkin enää viikon päästä.

Ulkona on satanut monta päivää. Luin eilen Torey Haydenin Aavetytön. Se oli puistattava. Arundhati Royn Joutavuuksien jumala sen sijaan oli aivan mahtava. Vähän puistattava sekin, mutta niin hienosti kirjoitettu ja kerrottu, että viimeisiä sivuja piti säästellä ja kun lopulta suljin takakannen kylmät väreet kulki lävitse monta kertaa. En oo tuntenu semmosta pitkään aikaan, en sillä tavalla ainakaan.

Rovaniemen pääsykoe oli muuten tosi vaikea. En odota pääseväni jatkoon. Sadan kohdan monivalinnassa, jossa menee miinuksia vääristä vastauksista ja jossa sekä "oikein" vastaus että "väärin" vastaus ovat yhtä oikeita, en oo koskaan ollu ihan omillani. Jätin aika monta kohtaa tyhjäksi. Sitten siinä oli vielä semmosia esimerkiksi, että:

"Ongelmaperustainen oppiminen vaatii erityisesti uudistamaan opetussuunnitelmia tavalla, joka tekee mahdolliseksi ammatillisten ongelmien käsittelyn koulutuksen yhteydessä."

A) oikein
B) ei selviä pääsykoeaineistosta
C) väärin

Sunday, May 06, 2007

all kinds of times

Hiljainen viikonloppu. Hiljaisempi ku pitkään aikaan. Hiljaisempi ku ikinä, ehkä.

Luin ja olin ja kuuntelin scandinavian music grouppia ja mietin viime kesää ja tulevaa kesää ja kirjoitin ja puhuin vähän puhelimessa ja nukuin päiväunia ja yöunia kissan kanssa. Se hengittää nukkuessaan niin raskaasti sisään ulos, että kun sitä kuuntelee ja pitää sylissään ei voi olla nukahtamatta viereen. Nyt se on ulkona kun aurinko paistaa, sillä taitaa olla kissan päivät.

Kesästä se, että siitä tulee aivan aivan ihana, ihanin kesä ikinä!

Ohjusmies oli vilpittömän iloinen eilen puhelimessa kun ne oli päässeet kolmeksi tunniksi veteraanivapaalle oluthuoneelle. Montako olutta vajaassa kolmessa tunnissa ehtii juoda, ihmettelin. - Tosi monta! Humaltunut ohjusmies hihkui itsekin yllättyneenä suorituksestaan.

Tänään olen saanut luettua 120-sivuisen opettajakoulutusmateriaalin netistä, (se on yllättävän raskasta). Kuka ois arvannu, että se sisältää niin paljon filosofiaa ja totuusteorioita. Raskasta raskasta. Huomenna on pääsykoe Rovaniemellä. Olenko ihan huono ihminen, jos sanon, että odotan enemmän sitä kun pääsykokeen jälkeen menen käymään Someroharjulla? Toki se pääsykoekin on kiva, mutta vaan justiinsa ihan kiva eikä mitään enempää..kun siis mää niin haluaisin tonne vähän muualle...

Liisa-kummi, jota pienenä kutsuin tuttavallisesti Liisa-pummiksi, on kylässä.

Tänään ohjelmassa rentoutumista ja ajatusten kiteyttämistä lukemisen sijaan, Ikea, Suomi-Ruotsi jääkiekkoa jee ja pitkänpitkä sauna. Huomenna ohjusmies <3

Wednesday, May 02, 2007

Nämä ajat eivät ole meitä varten

Tykkimies on ylennetty ohjusmieheksi. Ohjusmies lähti eilen ja soitti tänään. Taustalta kuulin ampumisia. Ne on leirillä ja kiinni 3 viikkoa. Meidän pitkät viisi päivää menivät jo eivätkä tuntuneet yhtään pitkiltä. Ohjusmiehen tyttöystävän osa on kaikkea muuta kuin herkullinen.

Vappu oli perinteinen sekoilujuhla Oulussa. Tyttöjen kanssa oli kivaa, koska ne on mun lempityttöjä. Baarissa tapasin ihmisiä, sattumalta semmoisiakin, joita en ole koskaan ennen tavannut kuin netissä. Se oli hassua. Kävelin kengät sylissä yöllä Giglin marlinista parin kilometrin päähän nukkumaan sukkasillaan, koska en jaksanu kävellä ennää metriäkään niillä koroilla, kun sattu. Suurimman osan matkasta ohjusmies kantoi mua olkapäillään, koska tiellä oli sen mielestä lasinsiruja ja jotain muuta epäilyttävää.

Ei kannata muuten Iin shellillä (ei varmaan muillakaan shelleillä) ottaa sitä kanakoria. Kukaan kanakorin tilanneista ei saanut syödyksi lautasta edes puolilleen. Lehtipihvit sen sijaan menivät parempiin suihin. Ja mun lasten lehtipihvi (5.30) oli samankokoinen ja annos tismalleen samanlainen kuin Roopen normi lehtipihvi (12.70).

Jyväskylän yliopistosta tuli palaute mun monikollisiin sanoihin liittyneestä etätehtävästä. Sain nelosen. Yhteenvetoa olivat jääneet kaipaamaan loppuun. Mää jäin tietysti kaipaamaan sitä vitosta. Mutta oon tyytyväinen.

Tytti säikäytti mut jättämällä kertomatta palaavansa Brysselistä ja olemalla tupakilla Milkan parvekkeella kun lauantaina menin sinne. Hullu ihiminen. Katoin vaan että jokin ei nyt kuulu tähän kuvaan. Tytti it is. Se aiko hakea tänne Suomeen kouluihin, joten se ei oo ainakaan nyt lähössä minnekään. Hymy.

Tänään on keskiviikko. Tuntuu ihan maanantailta. Oon siivonnu huoneen, lukenu kirjallisuuden pääsykokeisiin 50 sivua vähän vaikealukuista joutavuuksien jumalaa ja soittanu kitaraa. Ainiin ohjusmies opetti mulle kitaransoittoa viikonloppuna ja opin iskemään ees taas ja alas-alas-ylös-ylös-alas-ylös. Viidestoista yö menee nyt aika rutiinilla.

Avrilin uus levy oli muuten aika pettymys. Tai ne viis piisiä, mitkä oon siitä kuullu. Kaks on hyviä. Mulla on semmonen tunne, että nyt ku se on menny naimisiin ja se on onnellinen niin sillä on sama ongelma ku mulla välillä, ettei sillä oo sillon enää oikeen asiaa. "Innocence" on hyvä, koska tiedän täsmälleen miltä siinä tuntuu, kun ihmetyttää milloin ja miten on tullut niin onnelliseksi. Mulla oli se samanlainen tunne kans joskus ennen tammikuun kahdeksannetta. Etäisyys repii.

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...