tuu beibe syömään salaattia

Paljon syömistä ja Mikkoa + vähän kimblen pelailua + tyytyväisenä ja kylläisenä sohvalla viltin alla makoilua + muutama elokuva + 1 humala (+yks posarin pihalta takki auki ja ilman kaulaliinaa löydetty ulos heitetty huonostikäyttäytyvä mutta hellyyttävä ja hyvännäkönen poikaystävä) + 1 aika mahtava makroonisalaatti + muutama lämmitetty sauna + yks hoideltu puukuorma + romanttinen lumimyrsky + muutama viikonloppusavuke + lisää ruokaa ja paisuva anna + keskusteluja + hyviä kavereita + tarjottu ateria shamaanissa + onnellinen kehräävä musta kissa + mukava lautapeli-ilta ellun ja tytin kanssa = melko tyypillinen, mutta niin ihana syysloma

Sanoisinko että on melkein mukava palata töihin huomenna. Ja sanoisinko että olen oppinut tykkäämään talvesta nyt kun ei tarvi enää pyöräillä. Nyt lähden tästä selvittelemään ensin toisen ystävän asioita ja sitten toisen. Ehkä koitan usuttaa omien asioideni selvittelyn sinne johonkin väliin myös. Vaikka toisaalta asiani taitavat kyllä vaatia melko vähän selvittelyä tällä hetkellä. Elisan kanssa tapojeni vastaisesti tupakkia kirpeässä talvi-ilmassa. Annukan kanssa leffa ja jotain hyvää ja kokemuksesta voisi melkein arvella, että paljon nauramista.

Mietittiin Mikon kanssa suomenkielisiä sanoja. Mun tämänhetkinen lempisanani tuntuu olevan "mauton" kaikessa tehokkuudessaan ja selkeydessään. Mikon suosikki oli tuo "mitäänsanomaton", jos oikein muistan. Kamalimman sanan miettimisessä taidettiin jäädä yksimielisiksi siitä, että "Naaras" jäi ainakin toistaiseksi ehdotetuista johtoon.
Ilmoitan muutoksista.
Heihei

taivas lyö tulta yläpuolellamme kaikuu kallioilla ääni totuuden

Pahoitteluni siitä, että edellinen kirjoitus jäi kovin rikkinäiseksi, mutta ajatuksia oli paljon ja ne olivat hajallaan..enkä kerennyt oikolukea koska Mikko keskeytti.

Toimin makutuomarina vaativassa tehtävässä kun isille piti valita uudet silmälasien kehykset..taas, ja sitten ne ihmettelee miten minusta on tullut niin turhamainen. Ha. Toivottavasti se päätyy niihin neutraalimpiin mustasankaisiin, sillä yhdet oli tosi Liisa-kummit 80-luvulta (eli semmoset, missä on semmonen leopardikuosi), yhdet semmoset limaset vamppilasit, joita äiti jostain tutkimattomasta syystä kannatti, ja yhdet ihan liian isot ja mauttomat. Semmoset hengettömät.

Tänään oli päiväkodissa valokuvaus. En vieläkään saa pidettyä silmiä auki ryhmäkuvassa. Käytiin myös eskareitten kanssa tutustumassa koululuokkiin ja aivan liikutuin, kun pikkuiseni esittivät intoa puhkuen luokan edessä "Taivas lyö tulta" niin lujasti kuin pienillä keuhkoillaan suinkin pystyivät (ja se on,joskus valitettavastikin, hyvin lujasti) kaikkien ässä- ja ärrävikojen suhistessa ja päristessä. Tämä meni mun todistamien sulosimpien asioiden listalle vieläpä aika kärkeen. Olin herkästi liikuttuvalla tuulella tosin jo valmiiksi kun tiesin pääseväni jo kahdelta töistä ja pääseväni suoraan syyslomalle. Siitäkin sai vähän tapella ja juosta virastoissa, mutta katsos mua lomalaista :)
Nyt muumiäiti vaatii mua kanssaan kauppaan. Katso nyt sitä..kuka voisi sanoa muumille ei?
HEIPPA
ps.
päiväkodissa:
Joonas6v: Niinku joillain tytöillä voi olla jo hellu...
Sofia5v: Aaa-a, niinku mulla on! ..mutta..se ei vaan tiiä sitä ihan vielä..

it hurts to grow up

Äiti on parhaimmillaan juuri tuollaisena. Villatrikoot hassun lyhyissä muumijaloissaan tekemässä mulle munakasta, kun mua heikottaa (enkä halua syödä lohta, koska söin sitä jo eilen) kyselemässä saako suolakurkkua laittaa, jos sen paloittelee aivan pieneksi silpuksi. Ihana äiti kullan kallis.

Kävin Sepon kanssa ajelemassa ja moikkaamassa Raunoa. Olivat päässeet kasvamaan jossain välissä isoiksi molemmat ihanat pikkupojat. Minun pienet keinupalloilijat. Tui. Rauno oli muuttanut kaupunkiin vaimonsa kanssa ja Seppo, (joka ei tule koskaan asumaan omillaan :D) puhui jokseenkin järkeviä ja aikuismaisia juttuja. huh huh. Missä minä olen ollut kun tämä kasvu on tapahtunut? Liiaksi kiinnittyneenä itseeni?
Olenko minä kasvanut ajan mukana myös? Vai unohdinko kasvaa, kun en huomannut katsella ympärilleni ja pysyä perässä? Säikähdin kun huomasin ajattelevani eräänä aamuna sitä miten paljon kurjemmalta tuntuu ajaa talvirenkailla. Se on aikuisen ajatus..eikö ole? Vai pitäiskö olla vaihtanut ne renkaat kanssa itse? Toisaalta mulla on kyllä poikaystävä, joka vaihtoi talvirenkaat niitten mersuun.NIIIN! Kai sekin nyt on jotain ! (:

Joskus ehkä kasi-luokalla (juuri silloin kun kaikki ihmiset tahoillaan ovat kamalimmillaan) tunsin olevani paljon aikuisempi kuin nyt. Osasin nauttia elämästä. Silloin vapaus oli mahtavaa ja tiesin kaikesta kaiken.Erityisesti siitä kuinka väärinymmärretty olin. Kuinka tyhmiä opettajat ja vanhemmat olivat. Kuinka tulisin pelastamaan maailman ja siinä ohessa myös siitä kuinka itsemurha ja itsensäviiltely ovat armollisia keksintöjä.
Niin tosiaan..ehkä se elämästä nauttiminen tuli vasta tämän vaiheen, missä ainut asia, josta kirjoittamattomien angstisääntöjen mukaan oli lupa nauttia ovat päihteet, jälkeen. Noh..sanotaan ysiluokan lopulla, kun ollaan koulun vanhimpia ja naureskellaan itkeskeleville ja protestoiville angstikaseille. Juuri silloin kun huudellaan onnesta soikeina "Mikäs se olikaan se peruskoulu?!" ja vedetään kamalan pahaa ja paksua sikaria koulun portailla sen merkiksi että on todella vapauduttu auktoriteeteistä. "Meitä ei estä mikään!!!"
Sekin oli sitten yllättävä takaisku kun poliisit pysäyttivät juhlivan nelikon ja vähääkään hetkahtamatta uholleni lakimiesisästäni kaatoivat pois luvattomat nautintoaineet. Ja kokemusta viisaampana olen raapustanut silloiseen päiväkirjaani "On se kumma miten yksi naurettava välikohtaus voi pilata kaiken peruskoulun loppumisesta aiheutuvan riemun." Voi se.

Opetus on; älä iloitse siitä mitä sinulla on tai se viedään sinulta pois. Tämä kasvaminen tekee minut epävarmemmaksi ja pelokkaammaksi. Ehkä se on sitä itsesuojeluvaiston kehitystäkin osittain. Ja kokemusta tietysti. Yläasteella olin varma siitä että LOVE FOREVER ja BEST FRIENDS FOREVER ja julistin molempia auliisti ja mitä suurempaan ääneen sen parempi. Nykyään..noh..edellä mainittu opetus pätee yhä.

Eskari Vilman mielestä on tavattoman hassua, kun se tuntee yhden Antin, joka ajaa skootterilla ja on mua pidempi. "Niin mutta aattele 16-vuotias..se ei oo vielä edes aikuinen ja silti se on sua pitempi!" Paljon keskustelua on myös herättänyt se että "RITVAAA (ohjaava lastentarhanopettaja)...Onko totta että Anna ei kasva ennää tosta? mutta miten se voi jäädä noin pieneksi?"

Ihastuttava muumiäitini on kuitenkin aina tavannut sanoa:
"Mitä pienempi itse on, sitä suurempi joulu tulee"

sunnuntaiaamu

Maassa on lunta. Kuuntelen Lily Allenia ja tykkään siitä. Ja siitä, että on sunnuntai eikä tarvitse liikkua, jos ei jaksa eikä halua. Vain näistä asioista tykkään tänään. Ja ystävistä, jotka toivottavasti eivät ole vain lainassa niin kuin kaikki muu..


"...i wish could change the ways of the world,
make it a nice place,
untill that day, i guess we stay
Doing what we do,
Screwing who we screw

Oh yes i'm fine
Everythings just wonderful
i'm having the time of my life! "

nii ettäs tiiätte

Vihaan odottamista..................................................................................!

loving is fine if you have plenty of time

Tällä hetkellä loving is parempaa kuin hyvää. Ja niin on kaikki muukin. Paitsi tukka. On se kumma että, vaikka Kemi on parturikampaamojen luvattu kaupunki, ei kukaan täällä osaa värjätä minun hiuksiani enää?! Oma kampaajani muutti. Mutta se on pientä. Onhan? Ei nää ole niin keltaset..eihän?

Avoimen luennot kirjoittamisesta äännerakenteiden jälkeen tuntuivat oikein mielekkäiltä. Töissä on ihanaa. Sinitiaisissa on muutama aivan syötävä eskaripoika, joille luen ja joiden kanssa pelaan ulkona ja sisällä..tänään jalkapalloa ja sen jälkeen piirreltiin. Rankkukisan Joonas vei tiukasti 5-4, mutta mulla paistokin aurinko silmään!! (Oon edelleen huono häviäjä vastustajan koosta ja iästä riippumatta.)

Olen ympäröity ihanilla miehillä, joten en voi valittaa eikä tee edes mielikään. Eräskin oikein ihana, jonka kanssa tehdään tänäiltana tacoja ja soitetaan ja lauletaan jotain, jos kerkeän hakea nuotteja kirjastosta kohta, saa mut yhä vaan uudestaan mullistamaan käsitystäni hyvyydestä. --Sitäkin on.

Jyväskylässä muutama ihana lisää, joiden tapaamista en malta odottaa. Turussa yksi. Ikävä.

Viikonloppuna oli muuten myös ihan huiput tuparit, joissa oli teemana 80-luku ja joissa mentiin, juotiin, tanssittiin ja juteltiin lujasti! pojat mukavia sielläkin :) tytöistä ei valitettavasti voi sanoa samaa, mutta siihen on jo totuttu. Eivätkä suinkaan kaikki tytöt ole typeriä, ilkeitä ja kateellisia. Minun ystäväni esimerkiksi eivät ole. Monet ovat nimittäin huomanneet että se tekee omasta elämästä vain hankalampaa ja kurjempaa. Ja eikös sen pahan saama palkka olekin juuri siinä?

surrounded by the best

Jes. Silmä ei oo ennää punanen. Antibiotit siis toimivat. Viinan kanssa viikonloppuna ne toimi niinkin hyvin että oksensin ja sammuin kottiin ennen ku kerkesin edes lähtä täältä mihinkään. Voi pientä noloa idioottia. Onneksi Elisa oli ihana, kantoi omaan sänkyyni ja siivoili. Kun oon ihan niin terve ku pukki, alotan juoksemisen. Siis varmasti alotan kunhan vaan katon jonku hyvän reitin tästä, ku metsään en taho mennä, ku joku siinä pelottaa mua.

Tomi kehui pukeutumistani tänään töissä. "Sininen sopii sulle". Siis Tomi 6vee :D ihana! Olin taas reipas ja hain kirjat avoimeen kirjastosta. Kohta pitäisi olla reipas lisää ja avata ne. Oli tarkoitus mennä Annukalle kylään, mutta sillä olikin töitä. Huomenna meen ja vien jotain hyvää kun se raukka elää ihan köyhyydessä nyt.

...Vai kuulostaako Keskiviikko teistäkin paljon paremmalta opiskelupäivältä. Niin minustakin. Ainakin paremmalta kuin Maanantai ja ehdottomasti monta kertaa paremmalta kuin "tänään".

Sain muuten kauneimman ihanimman viestin ikinä. Luin sen ainakin viiesti työpäivän aikana ja hymyilin hymyilin.
"Anna sää oot kyllä just sellane että ei sua voi ku rakastaa"

Samoin <3>

silmätulehus strikes back! :D

Nyt maistuu suussa ihan yläasteelta. Ostin semmosen ihanan huulirasvan mikä mulla oli joskus ehkä kasilla ja se palauttaa sen ajan tunnun ihan aitona mieleen kokoajan. Nam. Unikin liitty ilmeisesti niihin aikoihin jotenkin vaikka se ei palaakaan mieleen ihan kokonaisena. Nam nam nam.

Soitin eilen meiän Villelle ja kuulin ääniä ideaalisesta tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Onnellisen perheen ääniä. Ville oli haltioissaan vauvasta, Miiasta ja Ollista. Vauva oli, Olli kiljui vauvalle, Miia jutteli ja luki kaivurikirjaa Ollille ja Ville hymyili äänestä päätellen taukoamatta. En jaksa odottaa että pääsen vierailemaan ja hymyilemään itsekin. Olli täytti eilen 2 vuotta. Se puhuu kuulemma mitä tahansa oikeissa sijamuodoissa ja korjaakin itse jos menee väärin. <3 On se tätinsä veljenpoika!
Tein eilen joulutorttuja! Citimarketissa oli sitä luumuhilloa! jes! Aivan naurettava juttu muuten, silmätulehus tuli taas..tällä kertaa vaan tohon toiseen, "terveeseen" silmään. Töissä särki päätä ja kuume nousi, joten ne päästi mut kotiin lepäämään vähän aikasemmin. Nukahin olohuoneen sohvalle muutamaksi tunniksi, ja sillä aikaa äiti ja isi oli lähteneet back to 60's -bileisiin Vuokattiin. Ne on siellä koko viikonlopun eli jotain pitäisi keksiä. Heta ja Elisa ja Annukka ja Linda ja muita tyttöjä saattaa olla huomenna tulossa tänne. Ihan riippuu mun silmän kunnosta nyt. Olisi mukavaa.
Tänäänkään ei tarvitse olla yksin, koska Perttu alottelee täällä ystävineen. Yrttipatonkeja paistetaan. Ne kattoo Eddie Murphy on stage- lavakomiikkaa, mutta minä olen nähny sen jo kahdesti. Siis kirjoitan.. Ja kuuntelen Damien Ricen The Professoria. Sain sen Oulun Joonakselta, joka tykkää oikein hyvästä musiikista ja on vaivautunut lähettämään sitä minullekin.

Minä kuulemma nipotan. Onko siinä jotain nipotusta, jos sulkee raolleen jääneen oven, kun se häiritsee? Millaisia ne ihmiset ovat, joita raolleen jääneet ovet eivät häiritse? Ei sellaisia ole. Ne ovat vaan niin laiskoja, etteivät viitsi nousta sulkemaan ovea, joten uskottelevat itselleen ettei se häiritsekään oikeastaan NIIN paljon. Tai onko siinä jotain nipotusta jos pyytää toista olemaan säpäsähtelemättä kokoajan, koska jatkuva säikähtäminen alkaa pitemmän päälle nyppiä. Tai että käskee laittamaan hyvin rikkinäiset sukat roskikseen, ja senkin ihan myönteisellä ja huvittuneella äänensävyllä. Tai että... Okei nipotan vähäsen!

tiiäks anna että sää oot aika mahoton

tiiän kyllä :D

en tajua tätä me-ei-myyä-torttuhilloa-ideaa!?

Miksi Jellona työntää päätä ruokakuppiin ko koitan laittaa sinne ruokaa ja tekee siitä mulle näin hankalampaa?
Miksi suomenkielenperusopintojen tehtävien aloitus on niin ylivoimaista?
Miksi bikinilaskun piti tulla nyt 4 kuukautta liian myöhään kun ehdin jo luulla että ne on unohtanut lähettää sen?
Miksi mun pitää maksaa päiväkotiruuasta 4.30, sillähän sais aterian heseltä!? ( jossa en oo muuten käyny pitkään aikaan!)
Miksi en laihu siltikään?
Miksi missään kaupassa ei myyä luumuhilloa niiin että voisin tehdä joulutorttuja ku haluttaa ihan kauheena?! oon oikeesti käyny kattomassa jo kaikista kaupoista!?!?!
Miksi vauvaa ei muka nimetäkkään Kaapoksi??
Miksi vedin pohjat ruottin kuuntelussa?
Miksi bb on tänävuonna niin tyhymä ja se idea rikottiin nuilla uusilla asukkailla. Ja edelleen miksi Mika lähti?
Miksi oon niin väsynyyyyyyy....

ps. Voitto katto tänään tarhassa mua hyvin pitkään mietteliäänä ja sanoi sitten "Sää oot tummaihonen". Meillä oli loistava jumppatunti eskujen kans. muutenki tuntuu että tuo työ on parasta :) silti loma tekis mulle varmaan tosi hyvää tai se että siitä maksettas pikkusen enemmän...
uupunu

..nii ja kaikkia ei voi pelastaa!

^Se on siis käytössä edelleen..

Viikonloppu Oulussa oli oikein mukava ja aktiviteettirikas :) Kaikki alaikäset, joita kiinnosti ees yrittää, pääsivät baariin. Yks kärppäpeli, joka hävittiin huonommille! Perjantai kuskina ja Lauantai ei-vähhääkään-kuskina ja sunnuntainakaan ei. Tutustuin Gigling marliniin (jossa oli pikkusen liian tukalaa mun makkuun) ja mukaviin ihmisiin ja tapasin vanhoja mukavia, joihin olen jo tutustunut joskus aikaisemmin. Von hertsen brothersin keikka oli aivan upeamahtis ja ne veti aivan täysillä. Ei sitä voi edes selittää..ette kuitenkaan ymmärtäis. Oltiin niin edessä nuitten teikareitten kanssa, että meinasin saada Kie Von Hertsenin kitarasta päähän! :D

JA SITTE MEILLE SYNTY VAUVA SUNNUNTAIN JA MAANANTAIN VÄLISENÄ YÖNÄ. Korjaan Miialle ja Villelle synty. Eli oon nyt tuplasti täti. Ja oon keksiny vauvalle jo nimen. Kaapo. Kaapo Asko Einari Saarela. Olli oli käyny kattomassa pikkuveljeään ja sanonut että "Ihana vauva". Niissä on kuulemma vähän samaa näköä. AAAA en jaksa oottaa että nään tätin pikkunyytin <3

Vitsi ois ollu vielä hulluna juttua mutta nyt ooceeta ja prisonpreikkiä ja bb:tä. Oon nolife, tiedetään!
heippadeippa!