Thursday, September 28, 2006

Do i wanna close my eyes?

..Ei liity mitenkään siihen mitä juuri aion kirjoittaa, vaan erääseen toiseen ajatukseen, jota en jaksa alkaa selventämään tässä sen enempää. En nyt, en tänään. Vaikka katsotaankin Mikon kanssa kohta loppuun eilen unettanut rock-musikaali, jonka teemana on "No day but today".

Why does it allways rain on me? mp:stäni soi kun kävelin kotiin töistä sateessa ja jalat oli ihan jäässä. Ei haittaa yhtään. Mulla oli sitäpaitsi sateenvarjo, jonka Mikon äiti oli jättäny aamulla eteiseen ja kiinnittäny siihen pinkin muistilapun "Anna, siellä sataa. Ota tämä!" Töissä oli tosi mukavaa ja pelattiin yks hurjan jännä kimblepeli, mää, Niko, Vilhelmiina ja Voitto. Voitto hävis. Nimi ei siis aina ole enne! Tiukkaa oli ja lupasin Voitolle uudet matsit huomiseksi. Voi ei! Joudun rikkomaan lupauksen, koska oon huomenna kokopäivän sinitiaisilla, kun niillä on henkilökuntavajetta. Siirtyy siis maanantaille..

Soiteltiin Sepen kanssa ja viikonloppu kuulostaa hyvältä. Oikeen hyvältä. En ole edes maassa siitä että Mika heitettiin ulos bb-talosta, vaikka se olikin ihan perseestä. Enkä siitä että Marjetan Samppa sano mua ihan SIKA-SORELLAN näköseksi, sillä tiiän että sampalla oli vaan joku tilapäinen mielenhäiriö! En muuten nähny sitä Mikan ulosheittojaksoa eilen ko musta tuntu niinku oisin saanu jotaki tyrmäystippoja ja vaivuin vastentahtoani semmoseen sikeeseen koomaan siinä puolikymmenen aikaan. En pystyny oikeesti liikuttaan itteä! kuulin ku Milka soitti, mutta en pystyny vastaamaan, enkä saanu silmiä auki, vaikka tiesin että bbkin on menossa. Tosi omituista..Ei auttanu ku nukahtaa. Aamulla oli hassu, mutta hyvä ja levännyt olo. Tekeekö elimistö noin? Ensiksi se lähettää kaikenmaailman tauteja, jotta lepäisin, mutta kun en ehdi enkä pysty, se lopulta pakottaa mut uneen. Mulla on ainakin hyvin aktiivinen ja tunnollinen elimistö tässä suhteessa.

Vilma (aivan mini-me) muuten keksi tänään että "Anna sulla on tissit!" Ei voi kyllä Vilmaa syyttää siitä että se hoksas vasta nyt, on ne sen verran hyvin piilossa :D Mutta pikkusen hämmentävä tilanne, mitä siihen sanot? Olisi varmaan pitänyt olla jotenkin rationaalisen opettava, mutta päädyin olemaan oma itseni. - Oliskin. Onneksi tilanteessa läsnä ei ollut yhtään poikaa en varmaankaan haluaisi viettää aiheen parissa koko talvea. Olen sitäpaitsi (<-- mikä turha sana!) saanut seksuaalisesta häirinnästä osani jo about vitosluokkalaisilta pojilta, jotka viheltävät perään kun käyn hakemassa ruokakärryä. Eräs niistä pysäytti mut kerran kertoakseen siitä kuinka sen luokkakaveri on ihastunut minuun. Yksi "hyvä perse"kin on kuulunut. Ei voi kuin ihmetellä..erottuvatko amikset ihmisistä jo tuossa iässä?

Olin onnettarena kahvihuoneessa kun arvottiin dermosilin tilaajalahjoja työpaikan tilaajien kesken. Voitettiin äidin kanssa rajauskynä. Jes :D Toisin sanottuna minä voitin, sillä äiti ei varmaan edes tiedä mitä sillä tehdään.

Mulla on muutama uus oma sanonta muuten. Nykyinen vähemmän naiivi ja oppineempi minä suoltaa näitä jatkuvasti lisää. Suosiossa ja ahkerassa käytössä viimepäivinä ovat olleet mm. "Päivä kerrallaan" ja "mikään ei ole omaa, kaikki on vain lainassa". Henkilökohtainen all-time-favoritteni on kuitenkin "Kaikkia ei voi pelastaa" ! :D Se on tullut nimittäin aivan erityisen tarpeeseen. Ja tulee vastakin..

Tuesday, September 26, 2006

Voi pientä idioottia

Ai ai ai..silmään sattuu. Maailman turhin asia,silmätulehus, iski. En muista ainakaan että mulla olis ollu sitä koskaan ennen ja siksi erehdyin aikaisemmin pitämään hikkaa maailman turhimapana..

Eilen sain yhden opiskelukirjan kirjastosta ja varasin kaksi. Lainasin myös vähän viihdettä. Joukossa kirja, jonka päähenkilöt kinastelevat siitä kenellä on eniten syitä tappaa itsensä (mietin että se olisi tähän väliin erittäin tarpeeseen muistuttamaan mua siitä että mun silmätulehuksellanikaan ei ehkä päästäisi vielä listan kärkeen..) ja OC-soundtrack, vaikka siinä tuskin on mitään uutta..en tiedä, en ole ehtinyt kuuntelemaan. Tutkiskelin annettuja ja täysin mahdottomaksi leimaamiani opiskelutehtäviä tarkemmin ja huomasin ne vaikkakin vaativiksi, niin silti kuitenkin lupaavan mahdollisiksi. Tänään olen kuitenkin antanut itselleni, potilaalle, luvan olla vaan, kirjoittaa, kuunnella hyvää musiikkia ja nautiskella. Arki tulkoon sitten myöhemmin ku oon täysissä voimissani ottamaan sitä vastaan...niihä? (:

Siis terve oon ihan ääliö beeteevee ku katon BB:tä. Oikeesti hymyilen kokoajan ku Mika on siinä ruudussa ja nauran sen jutuille. Voi pientä idioottia. Mikko ei kohta kato sitä mun kanssa ennää. :D : :o

Istuin eilen koko illan sairaalan päivystyksessä ko kaikki itkevät pienet siirrettiin suoraan mun eelle. Ne ehkä aliarvioi silmätulehuksen akuuttiuden ja vaarallisuuden. Parin tunnin ja muutaman puhelun jälkeen kävin taas kysymässä mahdollisuuksiani tulla otetuksi vastaan vielä saman päivän aikana ja olin valmis laittamaan kovan kovaa vastaan, mutta vastaanoton mies yllättikin olemalla myötätuntoinen ja mukava. "Enää neljä ennen sua ja sitten pitää kattoa ottaako lääkäri vielä ne ekaksi,joilla on testi tuloksia mukana...mutta hyvin oot jaksanu..reipas tyttö. Mene vielä vähäksi ajaksi odottamaan" Sillä oli hyvä taktiikka. En voinut kuin nyökätä ja niellä vihan. Täydelliset naisetkin oli jo menossa, mutta nämä muut odotushuoneen tollot katsoivat väärää kanavaa! Teki mieli alkaa itsekin itkemään, mutta ehkä siitä ei sitten kuitenkaan olisi ollut kovin paljon apua sitten kuitenkaan. Lääkäri oli joku varmaan justiinsa valmistunu mukava poika ja sillä kesti tosiaan se kaks minuuttia tutkia tuo silmä ja kirjottaa mulle resepti. Apteekki tosin oli tietysti jo mennyt kiinni, joten lääkkeet sain vasta tänäaamuna..

Vilman ja Pipsan hauska juttu tarhassa:
Pipsa:Tän pirtanauhan tekeminen on helppo nakki.
Vilma: Ai helppoa kuin NAKKI!?
Pipsa: HELPPOAA KUIIIIN....
Vilma: Helppoa kuin.. ANNA!!

Tytöt ei kyllä tienneet mistä puhuivat....! Ja sitten Tomi ja Reino opettivat mulle englantia "MAAANSTÖRRR on hirviö!" "No mutta juu aa ön idiot etpä tiiäkkään mitä se tarkottaa...?!?!" En raaskinu pilata iloa. En tiedäkkään.. Tännään opetin tytöt tekemään kirppuja ja huomenna jatketaan aamulla heti niitten kanssa katsomista kuka on kenenkin hellu. iiih vähän jännää, varsinki ku oon mukana arvonnoissa. aijai :D

Nyt meen saunaan ja oon kauan! <3


Tuesday, September 19, 2006

oi voi

"Pojat varmaan tykkää musta" totesi Milla 6v. tyytyväisenä tänään ruokapöydässä. Niko oli erimieltä, mutta Milla pysyi häpeilemättä kannassaan "Tykkääpäs..ainakin Jesse sanoi mulle niin.." Mietin että kyllä se itsevarmuus siitä iän myötä karisee. Lasten kanssa olen ajatellut paljon asioita, joita en ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi kuten aikaa. Ja sitä mitä aika tekee ihmisille. Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Jo eskarissa pojat tietävät miten tytöille puhutaan -ja nämä uskovat!

Sunday, September 17, 2006

1987-syntyneet eivät ole olleet 16-vuotiaita ihan vähään aikaan!

Olipa kiva viikonloppu. Kävin Oulussa. Menomatkalla Sirpa oli sattumalta kans yksin reissussa niin juteltiin kokomatka ja naurettiin ku matkustin juniorina ja NAISkonduktööri päättikin kysyä henkkarit! Mulla hakkas ihan hirveenä sydän. EIKÄ! Ei voi olla totta ei ne ikinä kysy junioreilta mittään! Paniikissa otin siitä ajokortin vierestä kelakortin ja näytin sen. Ja se katto sitä hulluntarkasti ja lopulta sano vaan että -Joo. Kenen kelakortin näytit, Sirpa ihmetteli kun se oli mennyt. -OMAN! Hahahah..Ei vissiin mikään paras matikkapää!

Seljalla meni vähän juomiseksi yllättäen..Oli Tuukkaa ja Anskua ja Vellua ja Anttia ja Peteä ja joitain, jotka taisi mennä multa vähän ohi, koska kuuntelin hyvin entisen poikakaverini uusia seurusteluhuolia luottokaverin ominaisuudessa ensin mesessä ja sitten puhelimessa. Just tuli mieleen, että toivottavasti meni sen laskuun edes!

Kaupungilla treffasin Milkan ja ostin takin. Nähtiin Essiä ja Veikkoakin, joka vaikutti tosi mukavalta. Ei voi kun hymyillä Essin puolesta :) Nyt menee oikein. Sitten anskun kans mentiin kattomaan Kärppien a-junnujen peliä raksilaan kun saatiin ilmaisliputki kerta. En ees muistanu miten paljon tykkään jääkiekosta. Inhoan perustella tätä, mutta se tunnelma hallilla on vaan semmonen mitä ei muualla ole. Ja lajissa on riittävästi vauhtia ja pelaajilla kova näyttämisen halu. Eikä kukaan neiteile tai makaa kentällä itkemässä vaparia. Testosteronin voi haistaa ylös katsomoon asti. Oivoi. Ansku on onneksi samoilla linjoilla ja käyään tästä lähtien aina kattomassa pelejä ku meen ouluun. jes. Mukavinta on kun kentällä on tuttuja, joiden liikkeitä seurata ja joita kannattaa. Ja ainakin yhtä mukavaa on juoruta samalla anskun kans! :D

Tultiin äsken ja Mikko huus mulle junassa niin että hävetti. Asemalla, kun jäätiin pois, en antanu sen olla mulle vihanen enää vaan sain sen nauramaan ja tuntu hyvältä! Harvinaista herkkua nämä viikonloput. Huomenna töihin ja opiskeluihin. Ahdistaa, mutta ei se auta kun nostaa pää pystyyn.

Muuten..Bb:stä, jota en todellakaan edelleenkään myönnä katsovani, tippuu kohta se ällötys, jota en voi sietää, ja en malta oottaa mitä sen ego vastaa kun siltä kysytään että miltä susta Henri tuntuu kun kaikki talon asukkaat antoivat sulle äänen häätöäänestyksessä?!

Thursday, September 14, 2006

Lievää pettymystä ilmassa..

Avoimen yliopiston jutut menivät 15 kertaa yli mun ymmärryksen. O-ou mitähän tulee. Oon kuitenkin päättänyt pärjätä nyt jos koskaan!
Aamulla mut jätettiin pulaan. Ensimmäistä kertaa hänen taholtaan. Kai riidatkin kuuluvat tähän kauppaan, mutta.. Oon nyt ymmällään..onko kaikki miehet ihan paskoja sisältä? vai/tai kaikki ihmiset?

ääääääääÄÄÄÄÄÄÄÄ. hakekaa mut pois ja pitäkää hyvänä. JOKU?!


Tuesday, September 12, 2006

7 riviä

Tänään oon ihan sanaton. Kun Niko laski töissä että "vuonna 2010 mää oon jo 10 vuotta", tajusin että Ainiinjoo AIVAN, nää on nyt niitä milleniumvauvoja! Nämä eskarit, joita hoidan.

Muut ajatukset ovatkin olleet aika vähissä tänään. On vain hyväntuulisuus. Siitä mitä teen ja miltä tuntuu. Hyvältä. Tänäänki meni työpäiväki tosi noppeesti ja ihmettelin että joko mun pitäs kotiin lähtä ku ne alko välipalalle. Eikä sureta vaikka aamuinen ruotsin kuuntelu oli just sitä mitä arvelinki..kamala. Ja koska ikinä aikasemmin ruottin avoimet on kuulunu vaan yhesti?! Kiitti vaan siitä.

Uskaltaisko sitä sanoa olevansa onnellinen?

Monday, September 11, 2006

tänään

Olin ekaa päivää siellä eskareilla kahteentoista asti ja sen jälkeen menin sinitiaisille eli 3-6-vuotiaille. Sain kehujakin. Joona: "Ei vitsi sää oot kyllä niin hyvä tässä" (rakennettiin palapeliä) :D Sain myös siirrellä tarroja Joonan kanssa sen tarrakirjasta samalla kun Samppa ja Miro leikkivät vieressä automatolla pikkuautoilla.
Samppa: ...se mustalainen oli varmaan joku poliisi...?
Miro: Niin varmasti olikin..
Joona: MITÄ?!? Eihän varmasti ollut! Ei mustalaiset oo poliiseja, MUSTALAISET ON ROSVOJA!
Joo kyllä se näin on että lasten suusta kuulee totuuden. :D

Nyt väsyttää. Ihanaa kun on hiljaista välillä. Aamulla kävin enkun yo-kuuntelussa lukiolla. Se oli kai aika vaikea ja olin pettyny omaan keskittymiskykyyni. Viimesen osan naisen ääni oli niin ärsyttävä, että multa meni puolet siitä mitä se sano ihan ohi! :D Mutta avoimet, jotka yleensä on mun heikko kohta, tuntu nyt tosi helpoilta. Huomenna ruotsi. Apua. Äiti just kysy, että mitä oon sen ruotsin nostamisen eteen tehny koko kesänä tai syksynä..Hmmm..käyny Luuleåssa?!

Kävin eilen Elisalla ja puhuttiin taas meistä ja ihmissuhteista ja meistä ja muista ja meistä kovasti. Käytiin kattomassa salibandya ja lopeteltiin asiaankuuluvasti Hesen äärellä. Oli mukavaa!

Ps. Edelliseen kirjoitukseeni palatakseni, mietin vielä sitä, että jos mikätahansa suhde ei jätä mitään jälkeensä, eikö se ole silloin ollutkin aivan yhdentekevää, hukattua aikaa. Jos siitä ei jää mitään mukaan. En usko, että se on tarkoitus.

Sunday, September 10, 2006

Mietin tässä..

..että voiko jostain toisesta IHMISESTÄ todella päästä yli ja mitä se tarkoittaa? Onko yli pääseminen tavoiteltavaa? Miten se ylipäätänsä on mahdollista? Onko ihmisten väliset suhteet sellaisia? Onko se siis unohtamista? Vai onko se sitä, että kun muistaa ei enää satu?
Ehkä tämä vaivaa ja inhottaa mua erityisen paljon siksi että musta on päästy yli. Kuulemma. Ja ilmeisesti montakin kertaa. Vaikuttaako se mun arvooni? Tekeekö se musta jotenkin vähemmän rakastettavan? Tuntuu pahalta ja julmalta. Vai pitäisikö tuntua siltä, että nyt menee oikein? Toisaalta melkein yhtä kurjalta tuntuisi kuulla, ettei minusta olisi päästy yli. Silloin tunne olisi kai syyllisyys, vaikka on siinä jotakin imartelevaakin tavallaan.
Olenko päässyt yli itsekin? En tiedä. Riippuu tuosta määrittelystä...luultavasti kai joskus kumminkin. Olen minä. Rakastanko vielä? Kyllä kai. Haluanko vielä? En! Muistanko? muistan.

Mutta senkin olen huomannut, että ne ihmiset, jotka oikeasti rakastavat sinua, haluavat sinun tekevän kaikki tärkeät päätökset ajatellen vain itseäsi. He ovat jopa valmiita luopumaan sinusta oman parhaasi ja onnesi tähden. Ja valmiita yrittämään ymmärtää ja antamaan anteeksi. Nämä ihmiset ovat aarteita! Toivon, että oppisin yhtä epäitsekkääksi itsekin. Että olisin aarre jollekin..

"If you really love somebody, set them free" (Sting)

Friday, September 08, 2006

ben folds five - the luckiest

Aamulla kauhea shokki. Kun pääsin sisään ovesta johtaja pyysi mut huoneeseensa ja esitteli uuden hararahalaisen, joka ei voisi mennä eskareille, koska sen oma poika on siellä, joten mua kai ei haittaisi, jos vaihdettaisiin niin että hän tulisi pienille ja minä eskareille koululle. MITÄ?! NYT JO?!?! Nytkö heti kun aloin niin kovasti kiintyä pikkuisiini. Ei voi olla totta.Tai tietysti mun elämässä. Uskon että viihdyn eskareittenkin kanssa kun pääsen juttelemaan kunnolla ja askartelemaan ja puuhaamaan ja tätä kai halusin, mutta haikealta tuntui. Ja tuntuu. Kaikki pikkuset tahtoivat syliin. Paitsi Vertti, joka ei malta, mutta sen nappasin väkisin. Ihana ihana kulta! Lyhyt, mutta onnistunut urasuoritus. Heipähei keltasirkut! <3

Pyöräilin kotiin kaatosateessa ja vastatuulessa ja pihalla tajusin ettei mulla ollu avaimia. Jäin siis tohon pihalle jäätymään ja soittelemaan ja heemostuinkin Mikolle vähän. On ehkä väärin heemostua Mikolle tommosessa tilanteessa, jossa millään ei oo mitään tekemistä sen kanssa, mutta jollekinhan se täytyy ja mikko on vaan mun se ihminen, silloin kun Perttu ja äiti eivät vastaa puhelimeen, koska ovat koulussa ja töissä. Loppu hyvin kaikki hyvin; äiti kävi päästämässä mut sisään.

Nyt inhottaa kun en vieläkään kerkeä millään sinne Ouluun Seljuskan luokse. Seuraavalle viikonlopulle kirjotan kalenteriin jo että Oulussa ihan varmana! Huomenna mennään päiväksi shoppingille luuleåån Mikon kanssa ja illalla meen käymään Elisan 19-vuotis synttäreillä. Sunnuntaina kuunnellaan pelkästään ruotsin ja englannin yo-kuunteluita ja tehdään joku hyvä ruoka Mikon uudesta valtavasta ja valtavan hienosta keittokirjasta. Nyt kuuntelen täydellistä musiikkia ja oon tekemässä herkkää levyä, jota voidaan autossa kuunnella huomenna.

AINIIN! Avoimen yliopiston opiskelut alkavat ensi keskiviikkona ja opettajakseni sain Jouko Uusitalon, entisen lukion äidinkielen opettajani, josta pidin kovasti. Jes. Pitääkin alkaa katsoa noita opiskelukamppeita, vihkoja ja viivottimia ja yliviivaustusseja ja semmosia, mitkä piristää sitä opiskelua osaltaan. Nyt oon innoissani kaikesta tulevasta ja uskon että näin asioiden kuuluukin olla. Ainakin nyt :)

Thursday, September 07, 2006

- Annatätiiiiii...tuu antaan vauhtiaaaa!!

Tänään oli hyvä päivä tarhassa. Tunsin että kokoajan sujui ja lapset alkoivat luottaa. Pientenpuolella oli vaan 10 lasta hoidossa ja kaikki aika aurinkoisia. Se säväyttää joka kerta kun joku sanoo mun nimen. Oi. Olipa mukava mennäkin töihin kun ensimmäisenä Justus juoksi vastaan ja tahtoi syliin. Mikä työpaikka :) Hyvältä tuntui myös mioriitan vadelmakakku ja se, kun äiti tuli töistä ja kertoi että olin saanu tosi paljon kehujakin tänään. Huomenna on lyhyt päivä, koska olen tehnyt tunteja sisälle (ja sen takiakin varmaan ollut niin poikki). Sitten tulee viikonloppu! Kyllä hymyilyttää. Mitä enemmän tätä päivää ajattelen, sitä voimakkaanpi on onnistumisen tunne.
Vertillä, auringollani, oli tänään pikkuruiset rokkitossut! voitteko kuvitella mitään suloisenpaa. Minä en. Vertti on just sellanen alle 2-vuotias pikkukirppu, joka aina viipottaa isojen poikien perässä ja seassa täyttä päätä, vaikka ne hakkaa ja tönii sitä kuinka pois. Ja tulee liukumäestä pää edellä ja kainalossa, mutta hymyilee silti aina täydellä naamalla pienet siniset silmät säihkyen ja palloposket intoa puhkuen. En lupaa olla kidnappaamatta Verttiä sitten kun harjoitteluni loppuu.

Oli mukavaa nähdä Essiä ja Milkaa eilen pitkästä aikaa. Harmittaa kun tulee niin vähän tavattu ystäviä nykyään. Uskon että sekin helpottaa tulevaisuudessa. Asioilla on tapana järjestyä..eikö se niin ole. Tällä hetkellä tulee vaan oltua niin väsynyt ettei yksinkertaisesti jaksa. Eikä se todellakaan ole aina tekosyy.
Menettäminen tuntuu surulliselta. Unohtaminen tuntuu surulliselta. Se, että ajattelee ettei voisi elää ilman jotakuta ja sitten pystyykin ja se toinenkin pystyy ilman minua, vaikkei niin pitänyt olla. Se on liian surullista. Se on mulle kaikista surullisimmista asioista surullisin.

"We could see that you weren't yourself
and the lines on your face did tell
it just as well
you'd never be yourself again

saw you last night
dance by the light of the moon
stars in your eyes
free from the life that you knew"

( Ben Folds Five - Magic)



Tuesday, September 05, 2006

Vaikka olen vaihtanu vasta 2 vaippaa

Huh huijakkaa. Toinen päivä päiväkodissa oli aika tappoa. Niin oli ensimmäinenkin kyllä, mutta se oli eilen ja siksi en itke siitä enää. Ihania sulosia pikkusia. Verttiäkin on melkeen ikävä, vaikka tiiän näkeväni sen huomenna taas. Se on siis yksinkertaisesti vaan niin söpö, vaikka ei tottelekkaan mitään. En jotenkin koe olevani parhaimmillani nuitten pienten kanssa. Pihallakin olin ihan mielissään kun eskaripojat tulivat jututtamaan. Vihdoinkin joku, joka vastaa muutakin kuin fisdjgpölhrtlhåglhjewoie, kun sille juttelee. :) Ja inhoan sitä, kun pittää olla niin kamalan vastuussa kun ne kuitenkin on toisten lapsia, että melkeen kaikki pitää kieltää. Varsinkin Veetiltä. Mikä sinänsä on kyllä ihan perusteltua, mutta en voi pureutua yksityiskohtiin, koska olen se vaitiolovelvollinen, mikä sekin on vähän tylsää.

Jotain todella kivaa on edessä. Vasta uutenavuotena, mutta on silti. Lähtään leville porukalla. Meitä on vissiin 14 siinä mökissä, jonka Roope oli varannu. Ainakin kuvissa näytti hienolta ja uskon että siitä tulee hyvä reissu..mutta siihen on vielä aikaa. Onneksi. Sillä Mikko lähtee heti sen jälkeen armeijaan.

Hennesin 500 euron tilaus on muuten paisunut yli 700 euron tilaukseksi. Damn. Mutta siinä on Mikolle, Pertulle ja Matildallekin. Viikonloppuna saatan mennä käymään Oulussa. Tekee mieli shopata :) ja nähä Seljaa ja Milkaa tietysti myös. Ja Mikon pikkusiskoa Annea! Mutta siitä lisää myöhemmin koska nyt lähen käymään kirjastossa ennen ku se menee kiinni. moikka!

Vitsi että voi haluttaa posarin ranskalaisia!

ps. tarhassa:
Veera: mulla on kotonakin tämmönen ihana nukke
Minä: niinkö. Mikä sen nimi on?
Veera: veera.

10 pistettä mielikuvituksesta :D

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...