now i stress less

Nyt alko se loma. Ja tuli se joulu. Ihan paikallaan molemmat, mutta erityisesti ensimmäinen. Ollaan tällä viimesellä viikolla istuttu sinitiaisten osastolla työntekijöiden kanssa pimeässä huoneessa koomaringissä ja annettu lasten nukkua vähän pitempään. Pimeys alkaa lannistaa. Oon ihan kaikkeni antanu kun pääsen kotiin, josta syystä tämäkin blogi seisoo. Muut hommat oon kyllä hoitanu jokseenkin hyvin.

Tänävuonna meillä on joku hienoin joulukuusi kun haettiin se äitin kanssa itte. Siis sahan ja taskulampun kanssa. Oli jännää. Äiti lietsoi paniikkia vielä peittelemällä meiän jälkiä siellä metsässä ettei kukaan osais jäljittää meitä. Oikeestaan se oli aika koomista. Mutta keskellä pimeää metsää kykenen vain yhteen tunnistettavaan tunteeseen; kauhuun!

Olli- ja Onni-beibet tullee tänne kohta jyväskylästä. Ne tuo tullessaan joulun. Niitten jälkeen joulussa on tänävuonna parasta kinkku ja laatikot. Ja joulukirkko tietysti. Huonointa se, ettei ole lunta eikä omia lapsia :D
Ja Mikkobeibe sais tulla kans hyväntuulistuttaan mut pikimmiten! Mikkobeibellä on muuten joku 16 siviiliaamua vielä. Valmistautukaa lukemaan murheenmurtaman sotalesken blogia sitten tammikuun kahdeksannesta alkaen.

Sain muute tarhalaisilta kortteja ja joulupaketteja. Oon ollu kilttinä.

sellainen sunnuntaihetki

Taikinat TOP 3
1. torttutaikina (voitaikina)
2. pullataikina
3. ruskea piparitaikina

Mää syön nyt tota ensimmäistä. Koitan pysyä kohtuudessa, koska olen viimeaikoina kärsinyt pahasta olosta taikinaa vedettyäni. Nukuttiin pitkään. Selasin tiimarin mainoksen, mikko citymarketin. Juotiin teetä. Villasukat jalassa yökkärissä luin joulunovelleja dekkarinovellisteilta (osa hyviä, ei kaikki!) ja ladoin torttutaikinat leipomisliinalle sulamaan. Damien Rice soi. Olen flunssainen, mutta silti lämmin ja pehmeä.

Laitan saunan päälle.

Parin tunnin päästä meen kattoon Mikon säbäpelin ja illalla Von hertzen brothersin keikan telkusta! Niiden lisäksi ohjelmassa vain vapaata olemista. Jes. jesjesjesjesjes!

Ainakaan en ollut se, joka palautti sen paperin heti puolentunnin jälkeen!

Niin mää otin sitte selvää siitä konsonanttivartalosta ja kävi ilmi, että se olikin ihan helppo asia, huonosti selitetty vaan siinä kirjassa. Ja kävipä sitten ilmi myös, että ei sitä edes kysytty tentissä. Muuten aika hyvin kysyttiin kaikkia niitä asioita, jotka arvelinkin pääasioiksi ja joita opettelin edellisenä päivänä. Kuitenkin kun aloin tekemään niitä tehtäviä, huomasin, että pelkkä periaatteen osaaminen ei riittänyt vaan piti myös pohtia ja syventyä vähäsen. O-ou. Kolmen tunnin jälkeen usvaiseen Kemiin sukeltaessani mulla oli aika hyvä mieli siitä tentistä. Helpottunut ja ehkä onnistunutkin olo. Ylpeä. Mutta näin jälkeenpäin tilannetta tarkkaillen huomaan, ettei minulla ole mitään takuita päästä sitä edes läpi. Ei sinnepäinkään. Liian monta ongelmallista kohtaa jäivät tyhjiksi. Puhutaan siitä lisää sitten kun ne palautetaan.

Viimenen uimakoulupäivä huomenna. Ja autokoulun toinen vaihe (ihan turha!). Tänään lepään ja paketoin lahjoja. AH
Ei mulla muuta. Tyhy j/m ä pää.

vartaloita vedessä ja tentissä

Tänään oli toinen päivä eskareitten uimakoulua ja olen molemmilla kerroilla joutunut lasten sekaan altaaseen. Kloorivedessä polskiminen on yllättävän uuvuttavaa. Nyt olin kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa seurassa, jossa en ole se huonoin uimaan. Koska oltiin vaan siinä lasten matalassa altaassa, eivät heikkouteni päässeet esiin, enkä joutunut turvautumaan kertaakaan hyvään ystävääni, ainoaan tyyliin, jonka hallitsen; alkeisselkään! Oli siis ihan hauskaa ja hykertelin onnesta, kun pääsin myyrätyylilläkin ensimmäisten joukossa altaan päästä päähän. Ja siis mää ounasin sen meritähtikellunnan! Lasten hihkuntaa ja riemua vesihipassa oli kiva katsella. Niin sulosia pikkunaamoja. Millon oon alkanu ajattelemaan näin? Missä välissä oon alkanu tykkäämään lapsista, siis ihan kaikista niistä? En tiedä se kyllä tulee hiipien..ne vaan vievät mukanaan. Uinnin jälkeen Joonas vakavoitui. - Anna, onko tyttöystävät ja poikaystävät hyvä asia?

Huomasin saman just taas minkä oon huomannu näissä samoissa tilanteissa aina ennenkin, että oon ihan surkuhuono pänttäämään. Mulla on suomenkielen morfologian tentti huomenna ja sitte on tuo paniikki kans. Se vaan, että se on nyt jo tänään. Oikeastaan se on ollu jo koko viikon, mutta oon hiljentänyt sen taidokkaasti kokkaamalla ja kehittelemällä kriisejä muille elämän alueille. - Pitäis lukea tenttiin... Ai, mutta hitsi vie mullahan oli nuo joulukortit vielä kirjottamatta. Niin joo ja äitiähän on ihan pakko käyttää ikeassa, koska se ei ole vielä käynyt siellä ja isä on töissä, siis sitähän varten tyttäret ovat. Niinjoo ja sitte nyt on makuunissaki se viikko millon saa kaikki leffat kahella eurolla, sattupa pahaan saumaan, mutta tyhmä jättää tämän tarjouksen käyttämättä. Ja juurikasvukin vaivaa just pahasti niin kampaamoonhan oli mentävä, mitä sitä huonolla tukalla tenttiin se on sama ku ei menis ollenkaan sitte.

Voi itku. Mää vaan sanon että se olis kirjallisuus sittenki enemmän mun juttu. Ei vaan riitä ymmärrys sille, että mitä varten joku konsonanttivartalo on hankaloittamassa opiskelijan elämää. Eikö ne vahvat ja heikot vokaalivartalot riittäis? Ne menee jakeluun, mutta mikä konsonanttivartalon tehtävä on? Vartalo ku vartalo..niihä? huhuuu.....?! niihä?

..meen lukemaan!

romahusta ootellessa

Se on ollut jännittävää huomata että kun on lasten kanssa, joulu kyllä tulee. Tänään vietettiin joulujuhlaa meiän eskariryhmän kanssa ja esitykset menivät hyvin. Oon askarrellu kotonaki joulukortteja ja illalla teen torttuja. Päiväkodissa kuunnellaan joulumusiikkia, poltetaan kynttilöitä ja jutellaan tontuista, lähinnä pelotellaan niillä, koska se on hyvin tehokas keino saada lapsi olemaan "nätisti". En tiiä tuputetaanko tota nätisti olemista ihan liikaa (päättele itse) kun ihan sama mitä niiltä kysyy, että miten jonossa ollaan tai miten uimahallissa ollaan tai miten ruokapöydässä käyttäydytään niin vastaukseksi saa aina kuorossa ton nätisti eikä niillä kellään tunnu silti olevan hajuakaan siitä miten silleen nätisti sitten oltiinkaan. Kamalan typerä sana ees. Jos mää saisin kasvattaa unohettas tuo nätisti oleminen kokonaan. Jonossa ei ohitella tai tönitä, uimahallissa ei juosta eikä hukuta ja ruokapöydässä muistetaan sanoa kiitos ja ole hyvä ja pyytää ja ojentaa ja maistaa kaikkea. Ja jos nämä säännöt eivät olleet riittävän perusteelliset tai kattavat niin kysykää aina niin kerron kuinka toimitaan. Ei tarvitse viitata.

En oo edes kovin ärtynyt vaikka kuulostankin ehkä siltä. Oon ärtynyt vain koska mun täytyy käydä kelalla ja työkkärissä TAAS. Niinkuin mun nyt ainakin kerran viikossa täytyy. Ja sen jälkeen jään viettämään lomaa. Toisinsanottuna lukemaan tenttiin. Mutta oikeasti tämän blogituksen nimi viittaa siihen, että oikeesti kaikki on aivan liian hyvää ja ihanaa ollakseen totta ja olen onnellinen. Tähän hetkeen voisin jäädä. Näihin ihmissuhteisiin. Tähän työhön. Tähän elämänvaiheeseen. Tähän oloon. Tähän minuun.

turistit

No aivan ihana viikonloppu! Käytiin lauantaina Luuleåssa Migen kanssa ja ostettiin molemmille pillit. Mikon on tosi hienot. Ne mun alkoi heti kotona arveluttaa. Jouduin tyytymään vähän liian vähän tiukkiin, koska pienempää kokoa ei ollut.
Turhauttavaa ja noloa kun ei osata sitä niitten kieltä. Kirjotuksissakin osasin vain B:n verran, joten mitä olisin voinut odottaakaan. Englantia onneksi hyvin, mutta olo tuntui tietysti ihan yber turistilta. Hennesin kassajonossa mikko morkkas ylinypittyjä ja ylimuotoiltuja kulmakarvoja. Intouduin tietysti mukaan keskusteluun ääntäni säästelemättä.
Minä: Niin onki ihan kauheet
Mikko: ei ku mää tarkotin tota toista
Minä: No mutta onhan tollaki ihan kauheet. SIIS TOLLA VAALEELLA. TOLLA VANHALLA!
Mikko: (kuiskaa) Niin ai tolla joka puhuu suomea.
FUCK!

Elisan tupareissa oli letkeetä. Baarissa päädyin allekirjoittaneelle itselleen tuntemattomasta syystä lavalle tanssikilpailuun. Eerikkilän Ville voitti huutoäänestyksellä hotelliyön Merihovissa. Tuota iltaa en olis vaihtanu hotelliöihin, mutta kaupan kantimiksi olisin tietysti huolinut. Oli mahtavaa. Onneksi muillakin tuntui olevan. On aina antoisampaa olla irti yhdessä kuin yksin.

Tänään pää on usvainen ja liikkeet hitaita. Luultavasti asia korjaantuu unella. Hävisin isille shakissa. Luovutan aina kun jään alakynteen. Taistelutahtoa ja uskoa omaan nousuun puuttuu.
Mikolla on syntymäpäivä. Katsotaan kohta "loveactually", yks mun kaikkien aikojen lempielokuvista ja näkisin että mulle tarjoillaan voileipäkakkuakin. Nam kuulostaa kyllä ihan mun syntymäpäivältä. Mutta nyt meen pukeen eli hei.

Juankoski here i comeeeee

Nöyrimmät pahoitteluni edellisestä kirjoituksesta. Vihaisena olen todella typerä se on ihan totta.

Olli Viljami Saarelan veli nimettiin eilen Onni Samuel Saarelaksi. Naispappi puhui varmasti niin kauniisti kuin ristiäisissä pappi vain voi puhua. Ihan itku oli tulla, mutta hillitsin itseni. Onni ei. Kyllä se sitten viimein nukahti ja hymyili ja näytti tyytyväiseltä kasteveden kostuttaessa sen hikistä pientä päälakea, jonka Olli sai kuivata. Sulosta niin sulosta. Nämä lapset on maailman parhaat.

Tänään ei tunnu maanantailta. Ei edes vaikka taitoin eilen yhteensä noin 900 km matkan autossa istuen enkä malttanut heti yhdeltätoista nukahtaa kun oli niin kiva nähdä sitä ihanaa, joka täällä odotti. Ja sen voin sanoa että takapuolen puutuminen ei ole vitsi. Se on hyvin tukala ja tuskallinen tila ihan oikeasti. Ei auttanut kuin purra hammasta yhteen ja yrittää huijata itseään "jos liikahdan näin niin tämä asento ei satu ihan niin paljon". Ei vissiin!

Autossa oli muuten mukavaa. Ihme kyllä tämä perhe, tai kaksikolmasosaperhe itseasiassa, oli hyvällä tuulella. Kuunneltiin Juicea muistokseen ja hoilattiin mukana. Oli nostalgista. Isi osti sipsejä huoltsikalta. Äiti koitti syöttää niitä sille, mutta se oli virhe, tietysti.

Isä: Lopeta. Eläimiä syötetään..
Äiti: Niin niin, mutta sillon ku ajaa autoa eikä voi itse ottaa niin kai sitä sillon saa syöttää
Isä: Riippuu eläimestä

Käytiin kattomassa perjantaina muuten leffassa se uus Bondi. Vaikka en yleensä niin ymmärräkkään sellaisten elokuvien päälle, joissa ammutaan ja lyödään liikaa kyselemättä niin nyt osui ja uppos. Erityisesti elokuvan alku sai mut haukkomaan henkeäni ja mikä parasta yllättymään ja säikähtämään aidosti muutaman kerran. Pitkäkin se oli, mutta en pitkästynyt. Miinusta siitä, etteivät naiset olleet kauniita. Mister Bondin ulkonäköä sensijaan on kritisoitu aivan turhaan. Ei nimittäin hävinnyt edeltäjilleen mistään kohtaa..olkoonkin että hiukset märkinä vedestä noustessaan se muistutti (ja kyllä muuten muistuttikin!) bodannutta presidentti Putinia. En mää ihan nuin isoroppasta miestä ottais itele. Eihän se mun viereen mahtuis edes nukkumaan. Mikollakin on jo ahdasta. Mutta enivei tällai mää sille antasin ***½

no yks idiootti tapahtu

Olin reipas ja kävin kelalla ja Milkalla ja koruliikkeessä ja kirjastossa ja tiimarissa ja euromarketissa ja hoidin asioita.
Viuuuuh. (yksi sellainen ylikorostettu teeskennelty helpotuksen huokaus niinku tiiätte).
Miksi ei oikeesti helpota? Asiat eivät mene järjestykseen vaikka niitä kuinka väkisin koettaisi tunkea. Ehkä tartuin kiinni vääriin asioihin. Olisiko pitänyt aloittaa jostain aivan muualta. Vai teenkö näitä asioita vain turhautumistani asioihin, joihin en oikeasti voi vaikuttaa tai ehkä vain vähän. En saa näitä sanojakaan aivan niin kuin tahtoisin. En oikeastaan sinnepäinkään. En osaa järjestää edes tätä tekstiä. Harmittaa vaan niin hirveesti. Sallinette minun irtautua hetkeksi tarhantätin roolistani -Paskapaskapaska- kiitos. Mihin jäinkään? Niin siis todella harmittaa.

Meillä on töissä semmonen joku keski-ikänen aikuisopiskelija harjoittelussa. Se kehui mua täysin arvaamatta ikäistäni paljon kypsemmäksi. Hämmennyin kovasti. Enkä pelkästään siitä että minua kehuttiin vaan myös ja erityisesti ristiriitaisesta informaatiotulvasta koskien käytöstäni ja minua. Vai onko siinä jotain hassua että samana aamuna viimeksi kuulin siitä kuinka hiton lapsellinen olen. Ja siitä kuinka naurettavan helposti suutun. Ja kuinka turhasta. Ja kuinka typerä olen.
Hetkinen jonkun on oltava väärässä? Ehkä minun...väärässä seurassa nimittäin...?!

Mikä niiden asioiden oikea järjestys edes olisi? En enää tiedä miten ne asiat edes haluan järjestää? Olenko joskus tiennyt? Hyvä pointti.

- Miks paha mieli? eikös sulla eilen ollu vielä loistava mieli? Vuoristorata!
- niin oonkin mitäs sitte. Saatto mulla ollakki en mää muista enää.
- No j oli sulla! Mitä tapahtu?
- Yks idiootti

Näin minä rentoudun..

Taistelu väsymystä vastaan on julistettu alkaneeksi. Äidin mulle tilaamat Omegakolmoset tulivat postista ja olen täynnä positiivista energiaa. Luulisin. En olisi millään lähtenyt kotiin töistä. Viihdyn siellä, enkä siksi ettenkö viihtyisi valtavasti täälläkin.

Tuula oli koulutuksessa, joten sain yksin hoidella lasten ruokailut ja laulaa luokan edessä "Kaikki lapset kuunnelkaa minulla on asiaa (kerro se kerro se) Tyhjät massut ruokaa saa, ruokakello kilkattaa (kiitos kutsusta kiitos)" Yllätyin siitä että voin tuollaisessa ympäristössäkin löytää vielä jotain jännittämisen aihetta. Se on se tilanne kun seisot siellä edessä yksinäsi jakamattoman huomion kohteena ja vastuunkantajana. Ja silti siitä tilanteesta nauttii. Onneksi, pientä riitaa keittiön porukan ja itseni välillä lukuunottamatta, kaikki sujui hienosti. Joonaksen ruokavalio kun on maidoton huolimatta iltapäiväkerhonvetäjän mielipiteestä ja keittäjä otti kovasti nokkiinsa kun kehtasin huomauttaa asiasta. "Niin meille sanottiin. Ei me täällä keittiöllä höpötetä" Ei mekään täällä päiväkotiryhmissä höpötetä. Huolehditaan vain että maidoton saa maidontonta ruokaansa. Tsiisus miten yksinkertaista porukkaa. Sitä on niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä..varsinkin niissä tapauksissa, joissa haralainen on se joka on oikeassa!

Teen hennesin tilausta kun tuo uusi joululehti kolahti laatikkoon. Tosi nätskyjä vaatteita pitkästä aikaa. Näin minä rentoudun. Sain eilen valmiiksi ja lähetettyä äännerakenteen tehtävät, en ole tosin aivan tyytyväinen vastauksiini, koska ne eivät jääneet aukottomiksi. Luentopäiväkirja, kielentutkimistyö ja kirjallisuustutkielma odottavat tekijäänsä, mutta ajattelin pitää muutaman päivän luovan ja ressittömän tauon tähän väliin ensimmäisestä etapista suoriutumisen kunniaksi. Eikös se olekin vain ihan kohtuullista? Tenttiin lukemisenkin aloitan ensiviikolla. Varppina alotan!

Uhmattiin Mikon kanssa eilen väenpaljoutta ja tungosta ja tärkeintä kirjoittamatonta käskyä, "Älä missään nimessä hyvä ihmisraukka mene Ikeaan ainakaan sen avajaispäivänä", ja mentiin Ikeaan sen avajaispäivänä. Näinkin minä rentoudun. Tykättiin ihan hulluna. Ulos oli vaikea päästä, mutta kannattaa oikeasti katsoa niitä karttoja mitä siellä on. Tunnelmallinen paikka. Ostin neljä tyylikästä vaaleaa mukia ja naureskeltiin vähän kun ne kassalla ilmoittivat yhteissummaksi 45 centtiä. Ne hinnat oli siis ihan oikeasti kruunuina eikä euroina, vaikka matkan aikana epäilys heräsi monta kertaa. Multa puuttuu enää asunto.

Illalla tulee kaikkien aikojen parhaimman sarjan kaikkien aikojen viimeinen jakso. Everwood päättyy. Onkohan jotain oleellista tässä elämässä menny multa ohi, koska mulla on ihan oikeesti paha mieli kun ajattelen että se LOPPUU. Anteeksi vaan mutta jos Ephram ei nyt saa Amya niin en tiiä kuinka kauan mulla kestää toipua siitä. Honestly.

Nyt meen opettelemaan kahvien keittämistä kun Mikko ja Seppo ovat tulossa tänne kohta omenapullien kera häviämään aliaksessa mulle ja Ellulle. (:

epäpä

Minusta tulee kummi maailman parhaalle vauvalle. Pienelle tuhisevalle tiuhtiviuhtille, jota ei saa laskea pois sylistä, kun se tykkää olla mielummin läsnä. Se tuoksuu aivan ihanalle uudelle ihmiselle. Ja näyttää sellaiselta kanssa. Ehkä siksi että se on sellainen. Juu.

Mitä mää antasin maailman parhaalle vauvalle ristiäislahjaksi? Mitä sää antasit?
Entä maailman parhaalle poikaystävälle syntymäpäivänään?

Ei mulla ole mitään tämän kummempaa kun elän vissiin valittamisesta, eikä ole valitettavaa..ainakaan suurissa määrin. Ahdistaa hulluna oma saamattomuus ja tylsyys. Siis ei tylsyys niin etteikö olisin tekemistä, vaan niin kuin terävyyden vastakohta epäterävyys. Ärsyttää olla epäterävä ja epähauska ja epäkekseliäs ja epäinnokas. Onneksi mulla on sentään tuo mun hyvä ystävä valitus. Väsymyksen piikkiin on helppo pistää, mutta milloin se väsymys oikeastaan loppuu?

Ei ikinä sanon minä.

anteeks vaan mutta ei vois niinkö paremmin ennää mennä!

Hirveetä ku en oo oikeesti kerenny blogittaa. Hyi.
Oon saanu avoimen tehtäviä tehtyä hitaasti ja varmasti aina vähän kerrallaan ja kohta ne ovat valmiit. Huomenna vielä vähän opiskelua ja sitten. Lauantaina jää luento välistä, sillä lähden viimein pikkuhaisulia tapaamaan jyväskylään. JES.

Viimeajat on olleet tosi hauskoja ja huippuja. Olin viimeviikonlopun Oulussa Anskulla ja oli kivaa. Perjantaina käytiin sassissa ja testasin kahden peräkkäin nautitun tequilan vaikutusta itseeni. Ei se heti iske..tunnin päästä kuitenkin ja lujaa! Onneksi sassissa sattui olemaan sen verran tilavat vessakopit että mahduin sinne nukkumaan tappiin saakka, joksi saatiin kyyti. Anskulla ei ehkä ollu sitte niin kauheen kivaa.
Lauantaina kuolin essin ja veikon kanssa nauruun ripulipitsalla. No vähemmästäki. Meeppä ite essin ja veikon kanssa yhtään mihinkään niin ymmärrät! Lauantaina nousi myös kuume illalla, joten jätin baarikierroksen kuuliaisesti väliin ja tyydyin pelaamaan juomapeliä Anskulla. Tavaroita jäi joten on palattava pian. :)

Mikko on ihana. Niin ihana että se oli pakko kirjoittaa ylös. <3 Ollaan pelattu paljon kimbleä ja voittaja saa aina illalla hipsutuksen. Oon Mikolle 2 velkaa, kun tyhmyyttäni vaadin uusintaottelua eilen hävittyäni lähes ensimmäistä kertaa. Hävisin tietenkin sen toisenkin. Mutta totuushan on että taitoa on mulla ja Mikko puolestaan saa kaikki kutoset.

Teen isille sellaista käsin kuvioitavaa ja ommeltavaa silmälasipussia, joka tulee kaulaan roikkumaan. Sillä kun on aina lasit hukassa...ja eskarit teki sellaset kännykkäpussit tarhassa. Tein isänpäiväkortin kanssa tännään. Tuli aika hieno.
Samuel, mun lellikkieskarini sinitiaisista, on kans lähössä Jyväskylään huomenna kattomaan niitten jotaki vauvaa ja ne on kans siellä 2 yötä.

Samppa: Me lähetään sinne huomenna ajamaan 12 aikaan ja silti ollaan vasta illalla myöhään perillä..sinne on niin pitkä matka! Sää teitenki ajat meiän perässä! :D
Anna: Eiku me lähetään kanssa huomenna mutta vasta myöhemmin kun te.
Samppa: Mutta sinne kanttii lähtä kaheltatoista eikö kanttikki?
Anna: niinnojoo..mutta me ei päästä lähteen viellä sillon. Päästään vasta sen jälkeen kun pääsen töistä
Samppa: aijaa...missä sää oot töissä?

tuu beibe syömään salaattia

Paljon syömistä ja Mikkoa + vähän kimblen pelailua + tyytyväisenä ja kylläisenä sohvalla viltin alla makoilua + muutama elokuva + 1 humala (+yks posarin pihalta takki auki ja ilman kaulaliinaa löydetty ulos heitetty huonostikäyttäytyvä mutta hellyyttävä ja hyvännäkönen poikaystävä) + 1 aika mahtava makroonisalaatti + muutama lämmitetty sauna + yks hoideltu puukuorma + romanttinen lumimyrsky + muutama viikonloppusavuke + lisää ruokaa ja paisuva anna + keskusteluja + hyviä kavereita + tarjottu ateria shamaanissa + onnellinen kehräävä musta kissa + mukava lautapeli-ilta ellun ja tytin kanssa = melko tyypillinen, mutta niin ihana syysloma

Sanoisinko että on melkein mukava palata töihin huomenna. Ja sanoisinko että olen oppinut tykkäämään talvesta nyt kun ei tarvi enää pyöräillä. Nyt lähden tästä selvittelemään ensin toisen ystävän asioita ja sitten toisen. Ehkä koitan usuttaa omien asioideni selvittelyn sinne johonkin väliin myös. Vaikka toisaalta asiani taitavat kyllä vaatia melko vähän selvittelyä tällä hetkellä. Elisan kanssa tapojeni vastaisesti tupakkia kirpeässä talvi-ilmassa. Annukan kanssa leffa ja jotain hyvää ja kokemuksesta voisi melkein arvella, että paljon nauramista.

Mietittiin Mikon kanssa suomenkielisiä sanoja. Mun tämänhetkinen lempisanani tuntuu olevan "mauton" kaikessa tehokkuudessaan ja selkeydessään. Mikon suosikki oli tuo "mitäänsanomaton", jos oikein muistan. Kamalimman sanan miettimisessä taidettiin jäädä yksimielisiksi siitä, että "Naaras" jäi ainakin toistaiseksi ehdotetuista johtoon.
Ilmoitan muutoksista.
Heihei

taivas lyö tulta yläpuolellamme kaikuu kallioilla ääni totuuden

Pahoitteluni siitä, että edellinen kirjoitus jäi kovin rikkinäiseksi, mutta ajatuksia oli paljon ja ne olivat hajallaan..enkä kerennyt oikolukea koska Mikko keskeytti.

Toimin makutuomarina vaativassa tehtävässä kun isille piti valita uudet silmälasien kehykset..taas, ja sitten ne ihmettelee miten minusta on tullut niin turhamainen. Ha. Toivottavasti se päätyy niihin neutraalimpiin mustasankaisiin, sillä yhdet oli tosi Liisa-kummit 80-luvulta (eli semmoset, missä on semmonen leopardikuosi), yhdet semmoset limaset vamppilasit, joita äiti jostain tutkimattomasta syystä kannatti, ja yhdet ihan liian isot ja mauttomat. Semmoset hengettömät.

Tänään oli päiväkodissa valokuvaus. En vieläkään saa pidettyä silmiä auki ryhmäkuvassa. Käytiin myös eskareitten kanssa tutustumassa koululuokkiin ja aivan liikutuin, kun pikkuiseni esittivät intoa puhkuen luokan edessä "Taivas lyö tulta" niin lujasti kuin pienillä keuhkoillaan suinkin pystyivät (ja se on,joskus valitettavastikin, hyvin lujasti) kaikkien ässä- ja ärrävikojen suhistessa ja päristessä. Tämä meni mun todistamien sulosimpien asioiden listalle vieläpä aika kärkeen. Olin herkästi liikuttuvalla tuulella tosin jo valmiiksi kun tiesin pääseväni jo kahdelta töistä ja pääseväni suoraan syyslomalle. Siitäkin sai vähän tapella ja juosta virastoissa, mutta katsos mua lomalaista :)
Nyt muumiäiti vaatii mua kanssaan kauppaan. Katso nyt sitä..kuka voisi sanoa muumille ei?
HEIPPA
ps.
päiväkodissa:
Joonas6v: Niinku joillain tytöillä voi olla jo hellu...
Sofia5v: Aaa-a, niinku mulla on! ..mutta..se ei vaan tiiä sitä ihan vielä..

it hurts to grow up

Äiti on parhaimmillaan juuri tuollaisena. Villatrikoot hassun lyhyissä muumijaloissaan tekemässä mulle munakasta, kun mua heikottaa (enkä halua syödä lohta, koska söin sitä jo eilen) kyselemässä saako suolakurkkua laittaa, jos sen paloittelee aivan pieneksi silpuksi. Ihana äiti kullan kallis.

Kävin Sepon kanssa ajelemassa ja moikkaamassa Raunoa. Olivat päässeet kasvamaan jossain välissä isoiksi molemmat ihanat pikkupojat. Minun pienet keinupalloilijat. Tui. Rauno oli muuttanut kaupunkiin vaimonsa kanssa ja Seppo, (joka ei tule koskaan asumaan omillaan :D) puhui jokseenkin järkeviä ja aikuismaisia juttuja. huh huh. Missä minä olen ollut kun tämä kasvu on tapahtunut? Liiaksi kiinnittyneenä itseeni?
Olenko minä kasvanut ajan mukana myös? Vai unohdinko kasvaa, kun en huomannut katsella ympärilleni ja pysyä perässä? Säikähdin kun huomasin ajattelevani eräänä aamuna sitä miten paljon kurjemmalta tuntuu ajaa talvirenkailla. Se on aikuisen ajatus..eikö ole? Vai pitäiskö olla vaihtanut ne renkaat kanssa itse? Toisaalta mulla on kyllä poikaystävä, joka vaihtoi talvirenkaat niitten mersuun.NIIIN! Kai sekin nyt on jotain ! (:

Joskus ehkä kasi-luokalla (juuri silloin kun kaikki ihmiset tahoillaan ovat kamalimmillaan) tunsin olevani paljon aikuisempi kuin nyt. Osasin nauttia elämästä. Silloin vapaus oli mahtavaa ja tiesin kaikesta kaiken.Erityisesti siitä kuinka väärinymmärretty olin. Kuinka tyhmiä opettajat ja vanhemmat olivat. Kuinka tulisin pelastamaan maailman ja siinä ohessa myös siitä kuinka itsemurha ja itsensäviiltely ovat armollisia keksintöjä.
Niin tosiaan..ehkä se elämästä nauttiminen tuli vasta tämän vaiheen, missä ainut asia, josta kirjoittamattomien angstisääntöjen mukaan oli lupa nauttia ovat päihteet, jälkeen. Noh..sanotaan ysiluokan lopulla, kun ollaan koulun vanhimpia ja naureskellaan itkeskeleville ja protestoiville angstikaseille. Juuri silloin kun huudellaan onnesta soikeina "Mikäs se olikaan se peruskoulu?!" ja vedetään kamalan pahaa ja paksua sikaria koulun portailla sen merkiksi että on todella vapauduttu auktoriteeteistä. "Meitä ei estä mikään!!!"
Sekin oli sitten yllättävä takaisku kun poliisit pysäyttivät juhlivan nelikon ja vähääkään hetkahtamatta uholleni lakimiesisästäni kaatoivat pois luvattomat nautintoaineet. Ja kokemusta viisaampana olen raapustanut silloiseen päiväkirjaani "On se kumma miten yksi naurettava välikohtaus voi pilata kaiken peruskoulun loppumisesta aiheutuvan riemun." Voi se.

Opetus on; älä iloitse siitä mitä sinulla on tai se viedään sinulta pois. Tämä kasvaminen tekee minut epävarmemmaksi ja pelokkaammaksi. Ehkä se on sitä itsesuojeluvaiston kehitystäkin osittain. Ja kokemusta tietysti. Yläasteella olin varma siitä että LOVE FOREVER ja BEST FRIENDS FOREVER ja julistin molempia auliisti ja mitä suurempaan ääneen sen parempi. Nykyään..noh..edellä mainittu opetus pätee yhä.

Eskari Vilman mielestä on tavattoman hassua, kun se tuntee yhden Antin, joka ajaa skootterilla ja on mua pidempi. "Niin mutta aattele 16-vuotias..se ei oo vielä edes aikuinen ja silti se on sua pitempi!" Paljon keskustelua on myös herättänyt se että "RITVAAA (ohjaava lastentarhanopettaja)...Onko totta että Anna ei kasva ennää tosta? mutta miten se voi jäädä noin pieneksi?"

Ihastuttava muumiäitini on kuitenkin aina tavannut sanoa:
"Mitä pienempi itse on, sitä suurempi joulu tulee"

sunnuntaiaamu

Maassa on lunta. Kuuntelen Lily Allenia ja tykkään siitä. Ja siitä, että on sunnuntai eikä tarvitse liikkua, jos ei jaksa eikä halua. Vain näistä asioista tykkään tänään. Ja ystävistä, jotka toivottavasti eivät ole vain lainassa niin kuin kaikki muu..


"...i wish could change the ways of the world,
make it a nice place,
untill that day, i guess we stay
Doing what we do,
Screwing who we screw

Oh yes i'm fine
Everythings just wonderful
i'm having the time of my life! "

nii ettäs tiiätte

Vihaan odottamista..................................................................................!

loving is fine if you have plenty of time

Tällä hetkellä loving is parempaa kuin hyvää. Ja niin on kaikki muukin. Paitsi tukka. On se kumma että, vaikka Kemi on parturikampaamojen luvattu kaupunki, ei kukaan täällä osaa värjätä minun hiuksiani enää?! Oma kampaajani muutti. Mutta se on pientä. Onhan? Ei nää ole niin keltaset..eihän?

Avoimen luennot kirjoittamisesta äännerakenteiden jälkeen tuntuivat oikein mielekkäiltä. Töissä on ihanaa. Sinitiaisissa on muutama aivan syötävä eskaripoika, joille luen ja joiden kanssa pelaan ulkona ja sisällä..tänään jalkapalloa ja sen jälkeen piirreltiin. Rankkukisan Joonas vei tiukasti 5-4, mutta mulla paistokin aurinko silmään!! (Oon edelleen huono häviäjä vastustajan koosta ja iästä riippumatta.)

Olen ympäröity ihanilla miehillä, joten en voi valittaa eikä tee edes mielikään. Eräskin oikein ihana, jonka kanssa tehdään tänäiltana tacoja ja soitetaan ja lauletaan jotain, jos kerkeän hakea nuotteja kirjastosta kohta, saa mut yhä vaan uudestaan mullistamaan käsitystäni hyvyydestä. --Sitäkin on.

Jyväskylässä muutama ihana lisää, joiden tapaamista en malta odottaa. Turussa yksi. Ikävä.

Viikonloppuna oli muuten myös ihan huiput tuparit, joissa oli teemana 80-luku ja joissa mentiin, juotiin, tanssittiin ja juteltiin lujasti! pojat mukavia sielläkin :) tytöistä ei valitettavasti voi sanoa samaa, mutta siihen on jo totuttu. Eivätkä suinkaan kaikki tytöt ole typeriä, ilkeitä ja kateellisia. Minun ystäväni esimerkiksi eivät ole. Monet ovat nimittäin huomanneet että se tekee omasta elämästä vain hankalampaa ja kurjempaa. Ja eikös sen pahan saama palkka olekin juuri siinä?

surrounded by the best

Jes. Silmä ei oo ennää punanen. Antibiotit siis toimivat. Viinan kanssa viikonloppuna ne toimi niinkin hyvin että oksensin ja sammuin kottiin ennen ku kerkesin edes lähtä täältä mihinkään. Voi pientä noloa idioottia. Onneksi Elisa oli ihana, kantoi omaan sänkyyni ja siivoili. Kun oon ihan niin terve ku pukki, alotan juoksemisen. Siis varmasti alotan kunhan vaan katon jonku hyvän reitin tästä, ku metsään en taho mennä, ku joku siinä pelottaa mua.

Tomi kehui pukeutumistani tänään töissä. "Sininen sopii sulle". Siis Tomi 6vee :D ihana! Olin taas reipas ja hain kirjat avoimeen kirjastosta. Kohta pitäisi olla reipas lisää ja avata ne. Oli tarkoitus mennä Annukalle kylään, mutta sillä olikin töitä. Huomenna meen ja vien jotain hyvää kun se raukka elää ihan köyhyydessä nyt.

...Vai kuulostaako Keskiviikko teistäkin paljon paremmalta opiskelupäivältä. Niin minustakin. Ainakin paremmalta kuin Maanantai ja ehdottomasti monta kertaa paremmalta kuin "tänään".

Sain muuten kauneimman ihanimman viestin ikinä. Luin sen ainakin viiesti työpäivän aikana ja hymyilin hymyilin.
"Anna sää oot kyllä just sellane että ei sua voi ku rakastaa"

Samoin <3>

silmätulehus strikes back! :D

Nyt maistuu suussa ihan yläasteelta. Ostin semmosen ihanan huulirasvan mikä mulla oli joskus ehkä kasilla ja se palauttaa sen ajan tunnun ihan aitona mieleen kokoajan. Nam. Unikin liitty ilmeisesti niihin aikoihin jotenkin vaikka se ei palaakaan mieleen ihan kokonaisena. Nam nam nam.

Soitin eilen meiän Villelle ja kuulin ääniä ideaalisesta tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Onnellisen perheen ääniä. Ville oli haltioissaan vauvasta, Miiasta ja Ollista. Vauva oli, Olli kiljui vauvalle, Miia jutteli ja luki kaivurikirjaa Ollille ja Ville hymyili äänestä päätellen taukoamatta. En jaksa odottaa että pääsen vierailemaan ja hymyilemään itsekin. Olli täytti eilen 2 vuotta. Se puhuu kuulemma mitä tahansa oikeissa sijamuodoissa ja korjaakin itse jos menee väärin. <3 On se tätinsä veljenpoika!
Tein eilen joulutorttuja! Citimarketissa oli sitä luumuhilloa! jes! Aivan naurettava juttu muuten, silmätulehus tuli taas..tällä kertaa vaan tohon toiseen, "terveeseen" silmään. Töissä särki päätä ja kuume nousi, joten ne päästi mut kotiin lepäämään vähän aikasemmin. Nukahin olohuoneen sohvalle muutamaksi tunniksi, ja sillä aikaa äiti ja isi oli lähteneet back to 60's -bileisiin Vuokattiin. Ne on siellä koko viikonlopun eli jotain pitäisi keksiä. Heta ja Elisa ja Annukka ja Linda ja muita tyttöjä saattaa olla huomenna tulossa tänne. Ihan riippuu mun silmän kunnosta nyt. Olisi mukavaa.
Tänäänkään ei tarvitse olla yksin, koska Perttu alottelee täällä ystävineen. Yrttipatonkeja paistetaan. Ne kattoo Eddie Murphy on stage- lavakomiikkaa, mutta minä olen nähny sen jo kahdesti. Siis kirjoitan.. Ja kuuntelen Damien Ricen The Professoria. Sain sen Oulun Joonakselta, joka tykkää oikein hyvästä musiikista ja on vaivautunut lähettämään sitä minullekin.

Minä kuulemma nipotan. Onko siinä jotain nipotusta, jos sulkee raolleen jääneen oven, kun se häiritsee? Millaisia ne ihmiset ovat, joita raolleen jääneet ovet eivät häiritse? Ei sellaisia ole. Ne ovat vaan niin laiskoja, etteivät viitsi nousta sulkemaan ovea, joten uskottelevat itselleen ettei se häiritsekään oikeastaan NIIN paljon. Tai onko siinä jotain nipotusta jos pyytää toista olemaan säpäsähtelemättä kokoajan, koska jatkuva säikähtäminen alkaa pitemmän päälle nyppiä. Tai että käskee laittamaan hyvin rikkinäiset sukat roskikseen, ja senkin ihan myönteisellä ja huvittuneella äänensävyllä. Tai että... Okei nipotan vähäsen!

tiiäks anna että sää oot aika mahoton

tiiän kyllä :D

en tajua tätä me-ei-myyä-torttuhilloa-ideaa!?

Miksi Jellona työntää päätä ruokakuppiin ko koitan laittaa sinne ruokaa ja tekee siitä mulle näin hankalampaa?
Miksi suomenkielenperusopintojen tehtävien aloitus on niin ylivoimaista?
Miksi bikinilaskun piti tulla nyt 4 kuukautta liian myöhään kun ehdin jo luulla että ne on unohtanut lähettää sen?
Miksi mun pitää maksaa päiväkotiruuasta 4.30, sillähän sais aterian heseltä!? ( jossa en oo muuten käyny pitkään aikaan!)
Miksi en laihu siltikään?
Miksi missään kaupassa ei myyä luumuhilloa niiin että voisin tehdä joulutorttuja ku haluttaa ihan kauheena?! oon oikeesti käyny kattomassa jo kaikista kaupoista!?!?!
Miksi vauvaa ei muka nimetäkkään Kaapoksi??
Miksi vedin pohjat ruottin kuuntelussa?
Miksi bb on tänävuonna niin tyhymä ja se idea rikottiin nuilla uusilla asukkailla. Ja edelleen miksi Mika lähti?
Miksi oon niin väsynyyyyyyy....

ps. Voitto katto tänään tarhassa mua hyvin pitkään mietteliäänä ja sanoi sitten "Sää oot tummaihonen". Meillä oli loistava jumppatunti eskujen kans. muutenki tuntuu että tuo työ on parasta :) silti loma tekis mulle varmaan tosi hyvää tai se että siitä maksettas pikkusen enemmän...
uupunu

..nii ja kaikkia ei voi pelastaa!

^Se on siis käytössä edelleen..

Viikonloppu Oulussa oli oikein mukava ja aktiviteettirikas :) Kaikki alaikäset, joita kiinnosti ees yrittää, pääsivät baariin. Yks kärppäpeli, joka hävittiin huonommille! Perjantai kuskina ja Lauantai ei-vähhääkään-kuskina ja sunnuntainakaan ei. Tutustuin Gigling marliniin (jossa oli pikkusen liian tukalaa mun makkuun) ja mukaviin ihmisiin ja tapasin vanhoja mukavia, joihin olen jo tutustunut joskus aikaisemmin. Von hertsen brothersin keikka oli aivan upeamahtis ja ne veti aivan täysillä. Ei sitä voi edes selittää..ette kuitenkaan ymmärtäis. Oltiin niin edessä nuitten teikareitten kanssa, että meinasin saada Kie Von Hertsenin kitarasta päähän! :D

JA SITTE MEILLE SYNTY VAUVA SUNNUNTAIN JA MAANANTAIN VÄLISENÄ YÖNÄ. Korjaan Miialle ja Villelle synty. Eli oon nyt tuplasti täti. Ja oon keksiny vauvalle jo nimen. Kaapo. Kaapo Asko Einari Saarela. Olli oli käyny kattomassa pikkuveljeään ja sanonut että "Ihana vauva". Niissä on kuulemma vähän samaa näköä. AAAA en jaksa oottaa että nään tätin pikkunyytin <3

Vitsi ois ollu vielä hulluna juttua mutta nyt ooceeta ja prisonpreikkiä ja bb:tä. Oon nolife, tiedetään!
heippadeippa!

Do i wanna close my eyes?

..Ei liity mitenkään siihen mitä juuri aion kirjoittaa, vaan erääseen toiseen ajatukseen, jota en jaksa alkaa selventämään tässä sen enempää. En nyt, en tänään. Vaikka katsotaankin Mikon kanssa kohta loppuun eilen unettanut rock-musikaali, jonka teemana on "No day but today".

Why does it allways rain on me? mp:stäni soi kun kävelin kotiin töistä sateessa ja jalat oli ihan jäässä. Ei haittaa yhtään. Mulla oli sitäpaitsi sateenvarjo, jonka Mikon äiti oli jättäny aamulla eteiseen ja kiinnittäny siihen pinkin muistilapun "Anna, siellä sataa. Ota tämä!" Töissä oli tosi mukavaa ja pelattiin yks hurjan jännä kimblepeli, mää, Niko, Vilhelmiina ja Voitto. Voitto hävis. Nimi ei siis aina ole enne! Tiukkaa oli ja lupasin Voitolle uudet matsit huomiseksi. Voi ei! Joudun rikkomaan lupauksen, koska oon huomenna kokopäivän sinitiaisilla, kun niillä on henkilökuntavajetta. Siirtyy siis maanantaille..

Soiteltiin Sepen kanssa ja viikonloppu kuulostaa hyvältä. Oikeen hyvältä. En ole edes maassa siitä että Mika heitettiin ulos bb-talosta, vaikka se olikin ihan perseestä. Enkä siitä että Marjetan Samppa sano mua ihan SIKA-SORELLAN näköseksi, sillä tiiän että sampalla oli vaan joku tilapäinen mielenhäiriö! En muuten nähny sitä Mikan ulosheittojaksoa eilen ko musta tuntu niinku oisin saanu jotaki tyrmäystippoja ja vaivuin vastentahtoani semmoseen sikeeseen koomaan siinä puolikymmenen aikaan. En pystyny oikeesti liikuttaan itteä! kuulin ku Milka soitti, mutta en pystyny vastaamaan, enkä saanu silmiä auki, vaikka tiesin että bbkin on menossa. Tosi omituista..Ei auttanu ku nukahtaa. Aamulla oli hassu, mutta hyvä ja levännyt olo. Tekeekö elimistö noin? Ensiksi se lähettää kaikenmaailman tauteja, jotta lepäisin, mutta kun en ehdi enkä pysty, se lopulta pakottaa mut uneen. Mulla on ainakin hyvin aktiivinen ja tunnollinen elimistö tässä suhteessa.

Vilma (aivan mini-me) muuten keksi tänään että "Anna sulla on tissit!" Ei voi kyllä Vilmaa syyttää siitä että se hoksas vasta nyt, on ne sen verran hyvin piilossa :D Mutta pikkusen hämmentävä tilanne, mitä siihen sanot? Olisi varmaan pitänyt olla jotenkin rationaalisen opettava, mutta päädyin olemaan oma itseni. - Oliskin. Onneksi tilanteessa läsnä ei ollut yhtään poikaa en varmaankaan haluaisi viettää aiheen parissa koko talvea. Olen sitäpaitsi (<-- mikä turha sana!) saanut seksuaalisesta häirinnästä osani jo about vitosluokkalaisilta pojilta, jotka viheltävät perään kun käyn hakemassa ruokakärryä. Eräs niistä pysäytti mut kerran kertoakseen siitä kuinka sen luokkakaveri on ihastunut minuun. Yksi "hyvä perse"kin on kuulunut. Ei voi kuin ihmetellä..erottuvatko amikset ihmisistä jo tuossa iässä?

Olin onnettarena kahvihuoneessa kun arvottiin dermosilin tilaajalahjoja työpaikan tilaajien kesken. Voitettiin äidin kanssa rajauskynä. Jes :D Toisin sanottuna minä voitin, sillä äiti ei varmaan edes tiedä mitä sillä tehdään.

Mulla on muutama uus oma sanonta muuten. Nykyinen vähemmän naiivi ja oppineempi minä suoltaa näitä jatkuvasti lisää. Suosiossa ja ahkerassa käytössä viimepäivinä ovat olleet mm. "Päivä kerrallaan" ja "mikään ei ole omaa, kaikki on vain lainassa". Henkilökohtainen all-time-favoritteni on kuitenkin "Kaikkia ei voi pelastaa" ! :D Se on tullut nimittäin aivan erityisen tarpeeseen. Ja tulee vastakin..

Voi pientä idioottia

Ai ai ai..silmään sattuu. Maailman turhin asia,silmätulehus, iski. En muista ainakaan että mulla olis ollu sitä koskaan ennen ja siksi erehdyin aikaisemmin pitämään hikkaa maailman turhimapana..

Eilen sain yhden opiskelukirjan kirjastosta ja varasin kaksi. Lainasin myös vähän viihdettä. Joukossa kirja, jonka päähenkilöt kinastelevat siitä kenellä on eniten syitä tappaa itsensä (mietin että se olisi tähän väliin erittäin tarpeeseen muistuttamaan mua siitä että mun silmätulehuksellanikaan ei ehkä päästäisi vielä listan kärkeen..) ja OC-soundtrack, vaikka siinä tuskin on mitään uutta..en tiedä, en ole ehtinyt kuuntelemaan. Tutkiskelin annettuja ja täysin mahdottomaksi leimaamiani opiskelutehtäviä tarkemmin ja huomasin ne vaikkakin vaativiksi, niin silti kuitenkin lupaavan mahdollisiksi. Tänään olen kuitenkin antanut itselleni, potilaalle, luvan olla vaan, kirjoittaa, kuunnella hyvää musiikkia ja nautiskella. Arki tulkoon sitten myöhemmin ku oon täysissä voimissani ottamaan sitä vastaan...niihä? (:

Siis terve oon ihan ääliö beeteevee ku katon BB:tä. Oikeesti hymyilen kokoajan ku Mika on siinä ruudussa ja nauran sen jutuille. Voi pientä idioottia. Mikko ei kohta kato sitä mun kanssa ennää. :D : :o

Istuin eilen koko illan sairaalan päivystyksessä ko kaikki itkevät pienet siirrettiin suoraan mun eelle. Ne ehkä aliarvioi silmätulehuksen akuuttiuden ja vaarallisuuden. Parin tunnin ja muutaman puhelun jälkeen kävin taas kysymässä mahdollisuuksiani tulla otetuksi vastaan vielä saman päivän aikana ja olin valmis laittamaan kovan kovaa vastaan, mutta vastaanoton mies yllättikin olemalla myötätuntoinen ja mukava. "Enää neljä ennen sua ja sitten pitää kattoa ottaako lääkäri vielä ne ekaksi,joilla on testi tuloksia mukana...mutta hyvin oot jaksanu..reipas tyttö. Mene vielä vähäksi ajaksi odottamaan" Sillä oli hyvä taktiikka. En voinut kuin nyökätä ja niellä vihan. Täydelliset naisetkin oli jo menossa, mutta nämä muut odotushuoneen tollot katsoivat väärää kanavaa! Teki mieli alkaa itsekin itkemään, mutta ehkä siitä ei sitten kuitenkaan olisi ollut kovin paljon apua sitten kuitenkaan. Lääkäri oli joku varmaan justiinsa valmistunu mukava poika ja sillä kesti tosiaan se kaks minuuttia tutkia tuo silmä ja kirjottaa mulle resepti. Apteekki tosin oli tietysti jo mennyt kiinni, joten lääkkeet sain vasta tänäaamuna..

Vilman ja Pipsan hauska juttu tarhassa:
Pipsa:Tän pirtanauhan tekeminen on helppo nakki.
Vilma: Ai helppoa kuin NAKKI!?
Pipsa: HELPPOAA KUIIIIN....
Vilma: Helppoa kuin.. ANNA!!

Tytöt ei kyllä tienneet mistä puhuivat....! Ja sitten Tomi ja Reino opettivat mulle englantia "MAAANSTÖRRR on hirviö!" "No mutta juu aa ön idiot etpä tiiäkkään mitä se tarkottaa...?!?!" En raaskinu pilata iloa. En tiedäkkään.. Tännään opetin tytöt tekemään kirppuja ja huomenna jatketaan aamulla heti niitten kanssa katsomista kuka on kenenkin hellu. iiih vähän jännää, varsinki ku oon mukana arvonnoissa. aijai :D

Nyt meen saunaan ja oon kauan! <3

oi voi

"Pojat varmaan tykkää musta" totesi Milla 6v. tyytyväisenä tänään ruokapöydässä. Niko oli erimieltä, mutta Milla pysyi häpeilemättä kannassaan "Tykkääpäs..ainakin Jesse sanoi mulle niin.." Mietin että kyllä se itsevarmuus siitä iän myötä karisee. Lasten kanssa olen ajatellut paljon asioita, joita en ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi kuten aikaa. Ja sitä mitä aika tekee ihmisille. Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Jo eskarissa pojat tietävät miten tytöille puhutaan -ja nämä uskovat!

1987-syntyneet eivät ole olleet 16-vuotiaita ihan vähään aikaan!

Olipa kiva viikonloppu. Kävin Oulussa. Menomatkalla Sirpa oli sattumalta kans yksin reissussa niin juteltiin kokomatka ja naurettiin ku matkustin juniorina ja NAISkonduktööri päättikin kysyä henkkarit! Mulla hakkas ihan hirveenä sydän. EIKÄ! Ei voi olla totta ei ne ikinä kysy junioreilta mittään! Paniikissa otin siitä ajokortin vierestä kelakortin ja näytin sen. Ja se katto sitä hulluntarkasti ja lopulta sano vaan että -Joo. Kenen kelakortin näytit, Sirpa ihmetteli kun se oli mennyt. -OMAN! Hahahah..Ei vissiin mikään paras matikkapää!

Seljalla meni vähän juomiseksi yllättäen..Oli Tuukkaa ja Anskua ja Vellua ja Anttia ja Peteä ja joitain, jotka taisi mennä multa vähän ohi, koska kuuntelin hyvin entisen poikakaverini uusia seurusteluhuolia luottokaverin ominaisuudessa ensin mesessä ja sitten puhelimessa. Just tuli mieleen, että toivottavasti meni sen laskuun edes!

Kaupungilla treffasin Milkan ja ostin takin. Nähtiin Essiä ja Veikkoakin, joka vaikutti tosi mukavalta. Ei voi kun hymyillä Essin puolesta :) Nyt menee oikein. Sitten anskun kans mentiin kattomaan Kärppien a-junnujen peliä raksilaan kun saatiin ilmaisliputki kerta. En ees muistanu miten paljon tykkään jääkiekosta. Inhoan perustella tätä, mutta se tunnelma hallilla on vaan semmonen mitä ei muualla ole. Ja lajissa on riittävästi vauhtia ja pelaajilla kova näyttämisen halu. Eikä kukaan neiteile tai makaa kentällä itkemässä vaparia. Testosteronin voi haistaa ylös katsomoon asti. Oivoi. Ansku on onneksi samoilla linjoilla ja käyään tästä lähtien aina kattomassa pelejä ku meen ouluun. jes. Mukavinta on kun kentällä on tuttuja, joiden liikkeitä seurata ja joita kannattaa. Ja ainakin yhtä mukavaa on juoruta samalla anskun kans! :D

Tultiin äsken ja Mikko huus mulle junassa niin että hävetti. Asemalla, kun jäätiin pois, en antanu sen olla mulle vihanen enää vaan sain sen nauramaan ja tuntu hyvältä! Harvinaista herkkua nämä viikonloput. Huomenna töihin ja opiskeluihin. Ahdistaa, mutta ei se auta kun nostaa pää pystyyn.

Muuten..Bb:stä, jota en todellakaan edelleenkään myönnä katsovani, tippuu kohta se ällötys, jota en voi sietää, ja en malta oottaa mitä sen ego vastaa kun siltä kysytään että miltä susta Henri tuntuu kun kaikki talon asukkaat antoivat sulle äänen häätöäänestyksessä?!

Lievää pettymystä ilmassa..

Avoimen yliopiston jutut menivät 15 kertaa yli mun ymmärryksen. O-ou mitähän tulee. Oon kuitenkin päättänyt pärjätä nyt jos koskaan!
Aamulla mut jätettiin pulaan. Ensimmäistä kertaa hänen taholtaan. Kai riidatkin kuuluvat tähän kauppaan, mutta.. Oon nyt ymmällään..onko kaikki miehet ihan paskoja sisältä? vai/tai kaikki ihmiset?

ääääääääÄÄÄÄÄÄÄÄ. hakekaa mut pois ja pitäkää hyvänä. JOKU?!

7 riviä

Tänään oon ihan sanaton. Kun Niko laski töissä että "vuonna 2010 mää oon jo 10 vuotta", tajusin että Ainiinjoo AIVAN, nää on nyt niitä milleniumvauvoja! Nämä eskarit, joita hoidan.

Muut ajatukset ovatkin olleet aika vähissä tänään. On vain hyväntuulisuus. Siitä mitä teen ja miltä tuntuu. Hyvältä. Tänäänki meni työpäiväki tosi noppeesti ja ihmettelin että joko mun pitäs kotiin lähtä ku ne alko välipalalle. Eikä sureta vaikka aamuinen ruotsin kuuntelu oli just sitä mitä arvelinki..kamala. Ja koska ikinä aikasemmin ruottin avoimet on kuulunu vaan yhesti?! Kiitti vaan siitä.

Uskaltaisko sitä sanoa olevansa onnellinen?

tänään

Olin ekaa päivää siellä eskareilla kahteentoista asti ja sen jälkeen menin sinitiaisille eli 3-6-vuotiaille. Sain kehujakin. Joona: "Ei vitsi sää oot kyllä niin hyvä tässä" (rakennettiin palapeliä) :D Sain myös siirrellä tarroja Joonan kanssa sen tarrakirjasta samalla kun Samppa ja Miro leikkivät vieressä automatolla pikkuautoilla.
Samppa: ...se mustalainen oli varmaan joku poliisi...?
Miro: Niin varmasti olikin..
Joona: MITÄ?!? Eihän varmasti ollut! Ei mustalaiset oo poliiseja, MUSTALAISET ON ROSVOJA!
Joo kyllä se näin on että lasten suusta kuulee totuuden. :D

Nyt väsyttää. Ihanaa kun on hiljaista välillä. Aamulla kävin enkun yo-kuuntelussa lukiolla. Se oli kai aika vaikea ja olin pettyny omaan keskittymiskykyyni. Viimesen osan naisen ääni oli niin ärsyttävä, että multa meni puolet siitä mitä se sano ihan ohi! :D Mutta avoimet, jotka yleensä on mun heikko kohta, tuntu nyt tosi helpoilta. Huomenna ruotsi. Apua. Äiti just kysy, että mitä oon sen ruotsin nostamisen eteen tehny koko kesänä tai syksynä..Hmmm..käyny Luuleåssa?!

Kävin eilen Elisalla ja puhuttiin taas meistä ja ihmissuhteista ja meistä ja muista ja meistä kovasti. Käytiin kattomassa salibandya ja lopeteltiin asiaankuuluvasti Hesen äärellä. Oli mukavaa!

Ps. Edelliseen kirjoitukseeni palatakseni, mietin vielä sitä, että jos mikätahansa suhde ei jätä mitään jälkeensä, eikö se ole silloin ollutkin aivan yhdentekevää, hukattua aikaa. Jos siitä ei jää mitään mukaan. En usko, että se on tarkoitus.

Mietin tässä..

..että voiko jostain toisesta IHMISESTÄ todella päästä yli ja mitä se tarkoittaa? Onko yli pääseminen tavoiteltavaa? Miten se ylipäätänsä on mahdollista? Onko ihmisten väliset suhteet sellaisia? Onko se siis unohtamista? Vai onko se sitä, että kun muistaa ei enää satu?
Ehkä tämä vaivaa ja inhottaa mua erityisen paljon siksi että musta on päästy yli. Kuulemma. Ja ilmeisesti montakin kertaa. Vaikuttaako se mun arvooni? Tekeekö se musta jotenkin vähemmän rakastettavan? Tuntuu pahalta ja julmalta. Vai pitäisikö tuntua siltä, että nyt menee oikein? Toisaalta melkein yhtä kurjalta tuntuisi kuulla, ettei minusta olisi päästy yli. Silloin tunne olisi kai syyllisyys, vaikka on siinä jotakin imartelevaakin tavallaan.
Olenko päässyt yli itsekin? En tiedä. Riippuu tuosta määrittelystä...luultavasti kai joskus kumminkin. Olen minä. Rakastanko vielä? Kyllä kai. Haluanko vielä? En! Muistanko? muistan.

Mutta senkin olen huomannut, että ne ihmiset, jotka oikeasti rakastavat sinua, haluavat sinun tekevän kaikki tärkeät päätökset ajatellen vain itseäsi. He ovat jopa valmiita luopumaan sinusta oman parhaasi ja onnesi tähden. Ja valmiita yrittämään ymmärtää ja antamaan anteeksi. Nämä ihmiset ovat aarteita! Toivon, että oppisin yhtä epäitsekkääksi itsekin. Että olisin aarre jollekin..

"If you really love somebody, set them free" (Sting)

ben folds five - the luckiest

Aamulla kauhea shokki. Kun pääsin sisään ovesta johtaja pyysi mut huoneeseensa ja esitteli uuden hararahalaisen, joka ei voisi mennä eskareille, koska sen oma poika on siellä, joten mua kai ei haittaisi, jos vaihdettaisiin niin että hän tulisi pienille ja minä eskareille koululle. MITÄ?! NYT JO?!?! Nytkö heti kun aloin niin kovasti kiintyä pikkuisiini. Ei voi olla totta.Tai tietysti mun elämässä. Uskon että viihdyn eskareittenkin kanssa kun pääsen juttelemaan kunnolla ja askartelemaan ja puuhaamaan ja tätä kai halusin, mutta haikealta tuntui. Ja tuntuu. Kaikki pikkuset tahtoivat syliin. Paitsi Vertti, joka ei malta, mutta sen nappasin väkisin. Ihana ihana kulta! Lyhyt, mutta onnistunut urasuoritus. Heipähei keltasirkut! <3

Pyöräilin kotiin kaatosateessa ja vastatuulessa ja pihalla tajusin ettei mulla ollu avaimia. Jäin siis tohon pihalle jäätymään ja soittelemaan ja heemostuinkin Mikolle vähän. On ehkä väärin heemostua Mikolle tommosessa tilanteessa, jossa millään ei oo mitään tekemistä sen kanssa, mutta jollekinhan se täytyy ja mikko on vaan mun se ihminen, silloin kun Perttu ja äiti eivät vastaa puhelimeen, koska ovat koulussa ja töissä. Loppu hyvin kaikki hyvin; äiti kävi päästämässä mut sisään.

Nyt inhottaa kun en vieläkään kerkeä millään sinne Ouluun Seljuskan luokse. Seuraavalle viikonlopulle kirjotan kalenteriin jo että Oulussa ihan varmana! Huomenna mennään päiväksi shoppingille luuleåån Mikon kanssa ja illalla meen käymään Elisan 19-vuotis synttäreillä. Sunnuntaina kuunnellaan pelkästään ruotsin ja englannin yo-kuunteluita ja tehdään joku hyvä ruoka Mikon uudesta valtavasta ja valtavan hienosta keittokirjasta. Nyt kuuntelen täydellistä musiikkia ja oon tekemässä herkkää levyä, jota voidaan autossa kuunnella huomenna.

AINIIN! Avoimen yliopiston opiskelut alkavat ensi keskiviikkona ja opettajakseni sain Jouko Uusitalon, entisen lukion äidinkielen opettajani, josta pidin kovasti. Jes. Pitääkin alkaa katsoa noita opiskelukamppeita, vihkoja ja viivottimia ja yliviivaustusseja ja semmosia, mitkä piristää sitä opiskelua osaltaan. Nyt oon innoissani kaikesta tulevasta ja uskon että näin asioiden kuuluukin olla. Ainakin nyt :)

- Annatätiiiiii...tuu antaan vauhtiaaaa!!

Tänään oli hyvä päivä tarhassa. Tunsin että kokoajan sujui ja lapset alkoivat luottaa. Pientenpuolella oli vaan 10 lasta hoidossa ja kaikki aika aurinkoisia. Se säväyttää joka kerta kun joku sanoo mun nimen. Oi. Olipa mukava mennäkin töihin kun ensimmäisenä Justus juoksi vastaan ja tahtoi syliin. Mikä työpaikka :) Hyvältä tuntui myös mioriitan vadelmakakku ja se, kun äiti tuli töistä ja kertoi että olin saanu tosi paljon kehujakin tänään. Huomenna on lyhyt päivä, koska olen tehnyt tunteja sisälle (ja sen takiakin varmaan ollut niin poikki). Sitten tulee viikonloppu! Kyllä hymyilyttää. Mitä enemmän tätä päivää ajattelen, sitä voimakkaanpi on onnistumisen tunne.
Vertillä, auringollani, oli tänään pikkuruiset rokkitossut! voitteko kuvitella mitään suloisenpaa. Minä en. Vertti on just sellanen alle 2-vuotias pikkukirppu, joka aina viipottaa isojen poikien perässä ja seassa täyttä päätä, vaikka ne hakkaa ja tönii sitä kuinka pois. Ja tulee liukumäestä pää edellä ja kainalossa, mutta hymyilee silti aina täydellä naamalla pienet siniset silmät säihkyen ja palloposket intoa puhkuen. En lupaa olla kidnappaamatta Verttiä sitten kun harjoitteluni loppuu.

Oli mukavaa nähdä Essiä ja Milkaa eilen pitkästä aikaa. Harmittaa kun tulee niin vähän tavattu ystäviä nykyään. Uskon että sekin helpottaa tulevaisuudessa. Asioilla on tapana järjestyä..eikö se niin ole. Tällä hetkellä tulee vaan oltua niin väsynyt ettei yksinkertaisesti jaksa. Eikä se todellakaan ole aina tekosyy.
Menettäminen tuntuu surulliselta. Unohtaminen tuntuu surulliselta. Se, että ajattelee ettei voisi elää ilman jotakuta ja sitten pystyykin ja se toinenkin pystyy ilman minua, vaikkei niin pitänyt olla. Se on liian surullista. Se on mulle kaikista surullisimmista asioista surullisin.

"We could see that you weren't yourself
and the lines on your face did tell
it just as well
you'd never be yourself again

saw you last night
dance by the light of the moon
stars in your eyes
free from the life that you knew"

( Ben Folds Five - Magic)

Vaikka olen vaihtanu vasta 2 vaippaa

Huh huijakkaa. Toinen päivä päiväkodissa oli aika tappoa. Niin oli ensimmäinenkin kyllä, mutta se oli eilen ja siksi en itke siitä enää. Ihania sulosia pikkusia. Verttiäkin on melkeen ikävä, vaikka tiiän näkeväni sen huomenna taas. Se on siis yksinkertaisesti vaan niin söpö, vaikka ei tottelekkaan mitään. En jotenkin koe olevani parhaimmillani nuitten pienten kanssa. Pihallakin olin ihan mielissään kun eskaripojat tulivat jututtamaan. Vihdoinkin joku, joka vastaa muutakin kuin fisdjgpölhrtlhåglhjewoie, kun sille juttelee. :) Ja inhoan sitä, kun pittää olla niin kamalan vastuussa kun ne kuitenkin on toisten lapsia, että melkeen kaikki pitää kieltää. Varsinkin Veetiltä. Mikä sinänsä on kyllä ihan perusteltua, mutta en voi pureutua yksityiskohtiin, koska olen se vaitiolovelvollinen, mikä sekin on vähän tylsää.

Jotain todella kivaa on edessä. Vasta uutenavuotena, mutta on silti. Lähtään leville porukalla. Meitä on vissiin 14 siinä mökissä, jonka Roope oli varannu. Ainakin kuvissa näytti hienolta ja uskon että siitä tulee hyvä reissu..mutta siihen on vielä aikaa. Onneksi. Sillä Mikko lähtee heti sen jälkeen armeijaan.

Hennesin 500 euron tilaus on muuten paisunut yli 700 euron tilaukseksi. Damn. Mutta siinä on Mikolle, Pertulle ja Matildallekin. Viikonloppuna saatan mennä käymään Oulussa. Tekee mieli shopata :) ja nähä Seljaa ja Milkaa tietysti myös. Ja Mikon pikkusiskoa Annea! Mutta siitä lisää myöhemmin koska nyt lähen käymään kirjastossa ennen ku se menee kiinni. moikka!

Vitsi että voi haluttaa posarin ranskalaisia!

ps. tarhassa:
Veera: mulla on kotonakin tämmönen ihana nukke
Minä: niinkö. Mikä sen nimi on?
Veera: veera.

10 pistettä mielikuvituksesta :D

pilipilipom

Ihanaa kun sataa. Sain siis vapaapäivän. Tulin just saunasta, (jossa oli hämähäkki..enkä edes huutanut apua!) ja alan odotella mikkoa kohta, koska sillä on mulle ruokaa. Kokattiin eilen jauhelihapihvejä ja mausteisia veneperunoita, ja oli aika hyvää. Innostuin muutenkin ruokaohjeista eilen. Varsinkin jälkiruoka-. Aion alkaa tekemään paljon hyvää syötävää kuluvan syksyn aikana. (Muistan kyllä aikoneeni joskus aikaisemminkin, mutta..) Tein tänään myös huikean 500 euron hennesin tilauksen. Lähetän siitä sitten suurimman osan pois. Kaikki semmoset mistä en tykkää. Mikko sanoi että jos siellä on jotain kivaa niin tilaa mulle. Otin ohjat käsiini kun ne kerran annettiin ja tilasin sille muutaman tiukan paidan, palmikkoneuleen ja värejä. Pelkään mikon reaktiota siihen tummanlilaan V-aukkoseen neuleeseen, sillä olkoonkin kansainvälinen homojenväri, tykkäsin ja toivoisin kovasti että Mikko antais mahdollisuuden sille edes. Sitten illalla mennään varmaan katsomaan leffaan se "Break up". Ei mikään enne!

Tein myös päiväkotiin tutustumiskierrokseni tänään. Aloitan sittenkin pienten puolelta. Äidilliset kykyni joutuvat siis punnitukseen. Jännittävää. Eilen tuli valokuvia ja laittelin niitä kehyksiin. Olis ihanaa nähdä Olliaihanaa. Tulisi se sen velikin jo! ja syksy!

Tää on aika turhanpäivästä tää kirjottelu, huomaan. Mutta olen vasta sellaisessa vaiheessa. Alussa.

satais vähän ni ois jännää

Päätä särkee. Päänsärkylääkettä ei ole saatavilla. Ja väsyttää, mutta en voi nukkua nyt koska muuten en nuku yöllä ja mulla on aamuvuoro, johon pitäisi jaksaa mennäkkin ja täytyy säilyttää rytmi..niinku tiiätte.

Pehmiskone hajosi eilen. Inhottavaa kun just sillon kaikki haluais pehmistä. Vahingonilo ei ole oikeen mun juttuni. (no ehkä joskus..)

Mikko on jossain pelaamassa. Ainiin ja se lähtee huomenna tampereelle pelaamaan vähän lisää ja on siellä koko viikonlopun. Mutta anna piä hauskaa yksin siellä Sonata arctican keikalla ja unoha mitä oltiin sovittu. -Okei.

Elina muuttaa sunnuntaina. Itku. Oon toki onnellinen sen puolesta mutta silti. Ja Juliannakin muuttaa. Epistä miks aina kaikki muut? ( Tiedän kyllä. Ne teki kovasti töitä päästäkseen opiskelemaan ja ne on ansainnu sen. Silti. Eikö mitään muka vois vaan saada ilman että tarvii kauheesti jaksaa? Ilman että ansaitsee?)

Ainiin ja sitten yks vauva synty! poika. PIKKUVELI. Ei tosin mulle. Hurjaa ja ihmeellistä.

Jonttu kerto mulle jotain luottamuksellista ja vaikka olinki ehkä hiukan torjuntakannalla tuli silti hyvä mieli siitä kun se piti mua luottohenkilönään vieläkin. Aina näiden neljäntoista ja puolen yhteisen vuoden jälkeen. "Mää haluan aina saada sun hyväksynnän näihin asioihin". Siitäkään huolimatta et sitä tällä kertaa saa ystävä kallis. Mietittiin myös sitä miten vähän elämässä on tekemistä. Sellaista mielekästä vapaa-ajan tekemistä siis. Sitä tekemistä mitä varten käydään töissä.
Minäkin odotan aina vapaata ja kun se tulee, olen turhautunut koska en keksi miten sen parhaiten käyttäisin ja kun ei ole töitä, on liikaa aikaa. Tai sitten se johtuu justiinsa siitä että oon vaan niin poikki töistä että silloin vain lepään ja se jos mikä on turhauttavaa..varsinkin ku tietää että pitäis lukea ruotsia ja englantia ja ei nappaa millään. Lisää jaksamista kiitos. Pitää kysyä Mikon äitiltä jotain vitamiineista. Se tietää niistä kaiken.

Paitsi että viikon päästä tulevat vapaat taidan viettää Oulussa Seljan ja Anskun ja Ramin kanssa niin että se ei taatusti mene hukkaan!

Huijaan muuten opiskelukortin itelle. Menisinkö ysikymppisestä? Pahat epäilykseni kertovat että kyllä menisin.


ps. heittäydyin ihan vähän uhriksi ton viikonlopun suhteen. Itseasiassa uudet suunnitelmat on jo aluillaan. Niihin sisältyy ainakin Sonata, anna ja annukka ja -sikäli kun vanhat merkit pitävät paikkansa- aika hyvä humala.

"Huomenta kaunis pieni"

Luulin että päivästä, joka alkaa sanoilla "Huomenta kaunis pieni", olisi tultava erityisen ihana, mutta ilmeisesti se ei ole tae mistään. Ei silloinkaan kun aamu jatkuu joulutortuilla. Huokaus.

Olin reipas ja ilmottauduin avoimeen yliopistoon. Ne eivät olleet vielä varmoja saadaanko ryhmää, koska ilmottautujia oli vasta 13. Olen luottavaisin mielin. Ja se täti sano mulle ihan kirkkain silmin, että on tuossa tuo hallintotiede kuitenkin kanssa, voin antaa esitteitä. No ei kiitos. En minä niin hukassa ole. Enkä minä ole täällä siksi että en tiedä mitä haluan. Kun siksi että tiedän. voi tsiisus. Luin äsken vanhoja äikän aineita lukiosta. Osa niin hyviä (varsinkin preliaine, josta tuli ällä), että hymy nousee korviin. Osa taas niin huonoja että hävettää. Olen aika varma siitä, että ihminen on viisaimmillaan opiskellessaan. Tuossa äsken vilasin samalla realin prelien ja muutamien kokeiden esseevastauksiani ja ihmettelin "olenko todella tiennyt ja osannut nämä asiat!" Olen ollut aika viisas siis.

Värjäsin eilen pitkästä aikaa kaupan värillä hiukset ja nyt mun koko pää on ihan ultralightbeige plus eestä vähän sinertävä. Isä sano että sillä mitä siinä pään ulkopuolella on ei ole mitään merkitystä, vaan sillä mitä siellä sisällä on. Vastasin että ajatella jos voisi saada molemmat. Ärsyttää kun isä ajattelee niin vanhanaikaisestija mustavalkoisesti. Ikäänkuin sitä olisi joko kaunis ja tyhmä tai viisas ja ruma. Ei liiemmin houkuttele vaihtoehdoista kumpikaan. Voi en jaksa odottaa että pääsen muuttamaan pois kotoa. Tässä ympäristössä hyvän tuulen selviytymismahdollisuudet ovat vain satunnaisesti olemassa. Enää vuosi. Vielä vuosi. Ja ehkä tämä kaupunkikin alkaa käydä vähän pieneksi ja ahtaaksi. Silti täällä on myös asioita, ihmisiä erityisesti, joita ottaisin mukaani. Lisää syitä odotukseen toi ihana ikean kuvasto, jonka parissa vietin toissapäivänä puolet työajastani. Hei uusi oma koti, jota pääsen sitten sisustamaan, odota minua vielä vuosi..kyllä olen tulossa (:

Ja nyt täytyy alkaa valmistautumaan töihin taas. Ei enää kauan sitäkään. Eilen mun ihana lempeä dementiamummoni kävi taas pitkästä aikaa. Se ei ollutkaan unohtanut. Ehdin jo huolestua. "Olen nyt käynyt jäätelöllä tuolla rannassa välillä", se selitti ja näytti oikein pirtsakalta. Näyttäisinpä itsekin.

sain nukkua pitkään..

Harkitsen vakavissani avoimen yliopiston suomenkielen perusopintoja. Isoveljieni vika kun suosittelevat. Mutta joo ei siitä tosiaan taitais haittaakaan olla sisäänpääsemisen kannalta sitten keväällä? Nyt menen etsimään ristikkoa töihin ku mulla on iltavuoro ja silloin on tosi hiljasta. Tässä on vielä kivasti aikaa soittaa avrilia uuessa tilavammassa huoneessa ja tehdä lettuja alusvaatteisillaan. (Isilläkin alko työt eli olen yksin, ihanaa!) Vain sade puuttuu.

one too many drinks indeed..

Jes! Tein sen..vaihoin järjestystä huoneessa. Oon mahottoman huono heittään asioita pois, mutta nyt tein senkin. Vain tarpeellisin ja kaunein jäi ja tunkkaisuus sai lähteä. Muuta en ole tänään saanutkaan aikaan, sillä väsymys painaa. Perjantaina meni vielä lujempaa kuin olin suunnitellut. Apulanta oli loistava ja yleisö ihan täysillä mukana. Keikan jälkeen posarissa joku toni wirtanen tarjos mulle paukun, mutta kuten äiti sanoi..ehkä se on pikemminkin vaan noloa. Miksi elinan kanssa piti ystävystyä vasta nyt kun se on muuttamassa helsinkiin? Harminpaikka. Yhtä hammashymyä koko ilta ja yö, ja olin taas (kuten yleensäkkin humalassa) niin niin onnellinen. On täällä Kemissäkin kyllä mukavia kavereita ja tuttuja, vaikka joskus toisinaan meinaa mennä usko ihmisiin. Huomenna alkaa toinen 11 päivän työputki ja arvakkaa ahistaako. Mutta se on viimeinen rypistys..niinkuin ville lohutti.
Ripustin vielä uuen peilin ja ryijyn seinälle. vitsi että onki hieno huone. Tuu kylään!

kiireessä

Oli kauhia ressi. Piti hoitaa asioita, enkä saanut aikaseksi oikeen, mutta tänään on hyvä päivä :> Soitin heti aamusta pari puhelua niin jo helpotti. Pitäis vielä värjätä hiuksia ja vaihtaa järjestystä huoneessa. Mutta nehän on vaan ihan kivoja juttuja toteuttaa..ei ollenkaan ressaavia. Huoneen uudelleen järjestäminen on kuitenkin akuutimpi juttu koska uusjärjestys on jo suunnitelmana paperilla ja se on ihana! ja tänäaamunakin heräsin siihen että aurinko paistaa suoraan naamaan. Ja toisin kuin voisin luulla se on kaukana hyvästä huomenesta!
Pääsin takajärven päiväkotiin töihin ja meen kohta yhen jälkeen täyttelemään papereita sinne..pitäis osata vaan päättää että haluanko pienten puolelle vai eskareille koulun puolelle. Toisaalta vauvat olisi kauheen söpöjä, mutta toisaalta olis kiva askarrella ja käyä luistelemassa ja tehä jotain niitten lasten kanssa. hmm..?
Kun tuun sieltä tarhasta mennään mikon kanssa syömään kiinalaiseen buffettiin, koska mikko pääsee aikasemmin töistä ja koska se ei muka tykkää kiinalaisesta ruuasta, eli se ei tiedä mistä puhuu! ja sitten alkoon ja illalla elinan kanssa liikkeelle ja kattomaan apulantaa myllyyn. hurraa! Annukka väitti ettei se lähe koska sillä on töitä huomenna, mutta viimeistään yheltätoista se soittaa lähtevänsä..katotaanpa ;) Kivoja nämä vapaapäivät. On mullakin huomenna iltavuoro..mutta sitten taas sunnuntai vapaa.
Eilen satoi. Ilmasta tuli tosi raikasta. Huomenna sais sataa kanssa. Ei vielä tänään,koska sitten ei voi mennä terassille...mutta huomenna! Yöllä katottiin elokuva, johon en oikeen tiennyt kuinka suhtautua. Siinä oli söpö vanha mummo, joka tappoi aina ihmiset, joista oli haittaa sille perheelle, jossa se oli kodinhoitajana. Naapurin koiran, kun se häiritsi äidin yöunia, pojan, joka kiusasi koulussa heidän poikaansa ja äidin rakastajattaren, joka oli haitaksi avioliitolle ja kaikenlisäksi filmasi ikkunasta riisuutuvaa tytärtä. Ja sitten niillä oli kaikilla hyvä olla ja elämänlaatu parani. Elokuvassa oli välillä jotain tosi pelottavaa, mutta silti sympaattista ja hauskaa. Tarkoitus pyhittää keinot i suppose. Haluaisinko tuollaisen kodinhoitajan? no en. Tarvisinko sellaisen? ehkä.
Apua. Kello on jo noin paljon. Mun pitää varmaan lähteä tekemään itsestäni päiväkoti-ihmisen näköistä..tai ainakin pätevän ja luotettavan. Tai edes siistin. Ei ollenkaan semmosen, joka aikoo illalla jamittaa Boten annaa ihan täysillä ja have one too many drinks..

Noniin heippa vaan!

O-ou.
Tämä on ihan eka bloggaukseni ikinä. Eli apua tosi jänskää. Otin mallia marista, ja opettelen tähän, vaikka nyt tuntuu vielä ylivoimasen vaikeelta käyttää. Olin aamun töissä eli myin jäätelöä ja ootin että pääsen kattomaan laguna beachia, mutta sitten unohdin sen kuitenkin. dääm. Syy siihen että unohdin on että sain muuta ajateltavaa kävellessäni kotiin tosi painavan kassin kanssa kun yhden ala-asteaikaisen kaverini isä yllätti mut huutamalla ohi pyöräillessään "jumalauta anna susta on tullut hyvännäkönen nainen.." Kunpa se oliskin jäänyt siihen mutta kun se halus tulla mun kanssa yhtä matkaa ja puida asiaa pitemmälle. Inhoan sitä etten osaa sanoa suoraan että PAINU kuule ei mun tarvi tommosta kuunnella. Tiedän että ei tarvitse, mutta kuuntelen silti ja kikattelenkin vielä niinku joku ääliö. Teen sitä vielä työksenikin. Oon vieläkin ihan shokissa. Saako tommosia puhua pienelle tytölle? You dirty old man..
Tosi outoa muuten kun muilla on alkanu koulut paitsi mulla. Eikä ala. Yritän nauttia siitä, sillä seuraavaksi oon tällasella välivuodella vasta eläkkeellä, mutta silti tuntuu ihan jotenki tyhjältä ja tarpeettomalta. Ehkä siksi loin tämän bloginkin nyt..ikäänkuin "Hei, olen olemassa!" Viikonloppu oli taas hurjimmista hurjin. Annukan kanssa on yleensäkkin kivaa ja toivottavasti lähtään ensi viikonloppunakin..eiköhän me kun siellä on apulantakin soittamassa. Ja sunnuntaina on mun kauanodotettu vapaapäivä.
Noniin nyt menen siivoamaan ainakin huoneen ja sitten kaivan jotain enkun ja ruotsin kirjoja esille, koska korotan kirjotuksia nyt syksyllä. Yritän ainakin. Illalla toivottavasti saan maailman parasta lasagnea! Niin mulle ainakin luvattiin <3